Mäntyniemen porttien edessä on pieni puisto, jossa on pari lampea suihkulähteineen. Tämän puistikon vierestä nousee kohtuullisen jyrkkä kallio, jonka laelle pystytin telttani. Sainpahan olla taas rauhassa. Siihen pusikkoon ei edes koirien ulkoiluttajat eksyneet. Toisaalta Halonenhan onkin enemmän kissaihmisiä. Miskaa tai Ronttia ei kuitenkaan näkynyt.
Iltapalaksi söin Blåbandin naudanlihakasvissörsselin, joka oli ihan hyvää - siitäkin huolimatta, että en aivan saanut vettä kiehumaan ennen kaasun loppumista. Vaikka edelleenkin moitin tuota kuivamuonan hintaa (6,50€), niin hiton hyvää se onneksi on. Tai sitten se on juuri tämä hinta, joka saa sen maistumaan.
Aivan telttapaikkani vieressä oli historiallisesti mielenkiintoinen rakennelma. (Nyt ollaan jännän äärellä.)
Jotenkin kyllä ihmetyttää miten helposti tämä projekti on edennyt. Kaikki on jotenkin... tavallista. Oikeastaan tämä on aika ironista. Koko projektin piti olla matka omalle epämukavuusalueelle, mutta nythän tämä telttailu onkin jotain sellaista, mistä nauttii ja mitä haluaa tehdä. Elämästä on tullut telttaan muuttamisen myötä jotenkin... huoletonta. Mieli on paljon rauhallisempi, levollisempi ja vähemmän stressaantunut kuin aikaisemmin. Katsokaan nyt näitä kuvia. Voiko tuollaisessa ympäristössä stressaantua?
 |
| Taustalla näkyy Meilahden sairaala- |
 |
| Takana Mäntyniemen portit. |
 |
| Näkymä seurasaaren sillalle. |
Tulisi edes kunnon rankkasade, niin syntyisi jotain tunnereaktiota, josta kirjoittaa blogiin. Eihän tällaisestä tasapaksusta happy-happy-joy-joy-meiningistä saa mitään mielenkiintoista tekstiä aikaiseksi.
Näytä Teltassa suuremmalla kartalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti