Neljästoista yö - Tapiolan urheilupuisto

Tapiolan urheilupuiston takana on Tapiolan alueelle tyypillinen iso niitty. Tämä niitty on aivan minun oikean kodin lähellä, ja muodostunut minulle rakkaaksi paikaksi. Tälle niitylle tulen usein harjoittelemaan frisbee-golf-heittojani. Tilaa on niin paljon, että täällä voi heitellä surutta draiverillakin.

Tuntui kuin olisi kotiinsa tullut. Tuttua ja turvallista.

Alan kehittyä Trangian kanssa melkoiseksi mestariksi. Uskomatonta mitä kaikkea Trangialla voikaan valmistaa. Tällä kertaa loihdin herkullisen hampurilaisaterian. Maistui ihan yhtä hyvältä kuin vastaava hampurilaispaikasta ostettu ateria!

Kohtasin vihdoin ensimmäisen rohkean ihmettelijän. Olin jo menossa nukkumaan kun kuulin äänen: "Huhuu, kukas täällä asuu?" Huhuilija oli vanhempi rouva, joka ihmetteli tekemisiäni. Rivien välistä oli luettavissa, että hän taisi hieman epäillä olivatko puuhani ihan sallittuja. Juttelimme kuitenkin hyvässä hengessä ja tarinani tuntui kiinnostavan häntä. Kerroin tietenkin kaiken oleellisen projektistani ja blogistani. Samalla muisteltiin myös jokamiehenoikeuksia ja sen telttailua koskevia kohtia. Rouvan alussa ollut epäilevä ilme kirkastui keskutelumme aikana. Hän piti projektiani hienona oivalluksena, ja oli hyvinkin kiinnostunut varusteistani. Taisin saada yhden uuden lukijan blogilleni.

Aivan tämän niityn lähellä on jotain historiallisesti mielenkiintoista. Saavumme jälleen jännän äärelle.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Venäjän Tsaari antoi käskyn linnoittaa Helsingin ympäristö. Linnoitustyöt alkoivat vuonna 1914 ja päättyivät 1917. Noiden vuosien aikana Helsingin ympärille rakennettiin kehämäinen puolustusasema, jonka länsireuna ulottuu Matinkylästä Tapiolaan ja siitä edelleen Mankkaan kautta Leppävaaraan asti.

Osa näistä puolustusasemista kaivettiin suoraan kallioon. Sen takia näitä juoksuhautoja ja ampumapesäkkeitä on edelleen nähtävillä varsin hyvässä kunnossa.

Yöpaikkani lähellä sijaitsevan Jousenkaaren koulun pihasta lähtee pätkä juoksuhautaa, joka ei ole vielä kasvanut kokonaan umpeen. Tuolta muutaman kymmenen metrin pätkältä löytyy isompaa ja pienempää ampumapesäkettä.

Jostain syystä tällainen kotiseutuhistoria kiehtoo minua. Vajaat sata vuotta sitten täällä oli kymmeniä tuhansia ihmisiä rakentamassa valtavaa puolustusrakennelmaa. Erikoista tässä on vielä sekin, että työvoimapulan takia Venäjä siirsi vankityövoimaa kaukoidästä linnoitustöihin. Näillä seuduilla juoksuhautaa kaivoi Kiinalaisia, Kirgiisejä ja Tataareja.

Eräs vanhempi setä tiesi kertoa, että Venäjän vallankumouksen jälkeisessä sekasorrossa nämä ihmiset jätettiin täysin heitteille. Siihen aikaan Helsingin seudulla pyöri tuhansia aasialaisia vankeja ilman henkilöpapereita tai ylipäätään minkäänlaisia ihmisoikeuksia. Mitä heille lopulta tapahtui, sitä voi vain arvailla.

Vähän on jännä, eikö?


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla