Päätin muuttaa telttaan neljäksi viikoksi.
Ai miksi? Syy on niinkin tylsä ja tavallinen, että asunnossani on meneillään putkiremontti, jonka ajaksi asukkaiden on muutettava pois. Löysin väliaikaisen asunnon lähes koko remontin ajaksi, mutta mutta... Touko-Kesäkuussa on edessä jakso, jolloin minulla ei ole asuntoa. Niinpä minä päätin viedä itseni reilusti epämukavuusalueelle ja muuttaa telttaan.
Alunperin ajatus oli hauska vitsi. "Heh heh, joudun varmaan muuttamaan telttaan siksi aikaa..." Jossain vaiheessa tuo vitsi kuitenkin alkoi muuttua haaveeksi. "Mitäs jos ihan oikeasti?" Huomasin, että aloin haaveilla tuon järjettömän ajatuksen toteuttamisesta.
Haaveilu muuttui harkinnaksi. "Mitäs jos siis ihan aikuisten oikeasti?" Tässä kohtaa kaverini huolestuivat. Realismin sävyttämä kritiikki alkoi haastaa harkintaa. "Luuletko, että oikeasti pystyisit siihen?" "Mihin sä sen sitten laittaisit pystyyn?" "Missä sä käyt sitten suihkussa?" "Miten sä kuljet sieltä töihin?" Miten teet tämän, miten teet tuon. Erittäin hyviä kysymyksiä. Erittäin monta hyvää kysymystä.
Harkinta muuttui suunnitelmaksi. Aloin etsiä vastauksia kaikkiin noihin hyviin kysymyksiin. Yllättävää kyllä, vastauksia alkoi löytyä. "Perhana, sehän voisi onnistua!"
Suunnitelma muuttui päätökseksi. Muutan telttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti