Kahdeskymmenesneljäs yö - Haukilahden vesitorni

Sunnuntaina oli vähän heikko happi. Edellinen ilta oli hieman venähtänyt ja olo oli sen mukainen. Olimme sopineet Moritzin kanssa kalareissusta Luukkiin sunnuntaille, mikä tuntui puolenpäivän aikoihin heräävän telttailijan mielessä todella huonolta idealta. No, ehkäpä siinä piristyy?

Lopulta kalareissu muuttui piknik-uinti-auringonotto-reissuksi. Kaitalammelle lähti mukaan kolme muutakin ihmistä. Oikein hieno tapa potea edellistä iltaa. Mahtava sää - mahtava paikka. Seurassakaan ei ollut mitään valittamista.

Kaitalampi.

Taru, Michael ja ilmakasi.

Pojat on poikia.

Mauri 3 vee ja mansikkakakku.

Illemmalla poikkesin Villa Wuokossa. Heidän takapihallaan kokeilin taas jotain uutta Trangian kanssa. Aika erikoista, Trangialla voi tehdä myös kana-caesarsalaattia!

Lähtiessäni Wuokoilta etsimään yöpaikkaani kiinnitin huomiota erikoiseen asiaan. Ilmassa oli jotan hassua. Kuuman päivän jälkeen tyyni ja viilentynyt ilma on hyvin miellyttävä. Ilmassa on jotain sellaista pehmeyttä ja tuoksua, mitä ei normaalisti havaitse. Sellaisessa ilmassa pyöräileminenkin on jotenkin helppoa ja vaivatonta. Kaikkeen sitä nykyään kiinnittääkin huomiota. Olenko muuttumassa metsäläiseksi?

Yöpaikka löytyi Haukilahden vesitornin juurelta. On muuten aika täydellinen telttailupaikka! Liikenteen meteliä sinne ei kuulu juuri yhtään, eikä maisematkaan ole yhtään hassummat. Jos kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta keskellä kaupunkia, Haukilahden vesitorinin ympäristö on siihen oivallinen vaihtoehto. Eikä ollut edes hyttysiä missään!

Näytä Teltassa suuremmalla kartalla