Kahdeskymmenestoinen yö - Mustikkamaa

Rikoin kaavaa. Etsin yöpaikkani idästä lännen sijaan. Syy tähän oli Moritzin, jonka kanssa käytiin perjantai-iltana "yhdellä". Moritz asuu Hakaniemessä, joten sieltä en tällä kertaa jaksanut lähteä enää Espoon suuntaan.

Koska Moritz on jo vanha mies (yli kolmekymmentä - itsehän en ole vielä lähellekään), hänen piti mennä aikaisin nukkumaan. Suuntasin kymmenen aikoihin kohti Itäväylää ja Mustikkamaata. En ole koskaan käynyt Mustikkamalla muuten kuin läpikulkumatkalla Korkeasaareen, joten saaren tutkiminen oli minulle uusi elämys.

Aika nopeasti saaren länsipuolelta löytyi täydellinen paikka teltalle. Tasainen ja rahkasammaleen pehmittämä kohta, puita varjostamassa aamuaurinkoa ja rantaviiva kymmenen metrin päässä.

Telttapaikka aamulla.

Koska aurinko oli laskemaisillaan, tuumasin ajankohdan olevan otollinen kalastushommille. Minulla oli ensimmäistä kertaa virveli mukanani, joten ei muuta kuin kaloja narraamaan.

Melkein ensimmäisellä heitolla oli kuha kiinni, mutta kalamiehen taitoni olivat talven jäljiltä niin pahasti ruosteessa, että en saanut tehtyä kunnon vastaiskua. Kuha tappeli vastaan sen verran, että pääsi karkuun.

Perhana! Miten minä sen noin onnistuin tumpeloimaan?

Sitten menikin jo pitempi pätkä ilman tärppiä, kunnes sain saaliiksi pienen ahvenen mitä erikoisimmalla tavalla. Ensin vavassa tuntui vastusta, joka muistutti lähinnä ruohikkoon kiinni jäämistä. Sitten pinnan alta alkoi nousta uistimessani kiinni olevaa siimaa, sen jälkeen ongen koho, ja lopulta ongen koukussa oleva pieni ahvenen sintti. Että näin. Kohtuullisen absurdi tilanne.

Lopulta kova yritykseni palkittiin ja onnistuin saamaan omaankin vieheeseen jotain. Kuha kävi kiinni ja tällä kertaa onnistuin vastaiskussa riittävän hyvin. Tosin melkoinen sintti se oli. Eikun takaisin mereen kasvamaan.

Suuri kalastaja sisälläni sai tyydytyksen ja painuin pehkuihin. Yö oli niin lämmin, että makuupussi oli lähinnä vain peittona. Näillä helteillä makuupussin sisälle ei ole mitään asiaa.

Aamulla heräsin siihen, että joku juoksi telttani ohi. Nousin ylös katsomaan teltan ikkunasta. Juoksija oli keski-ikäinen mies, jolla oli melkoiset kantamukset kaikkea kalastusvälinettä. Onkia oli ainakin kolme, teleskooppihaavi, reiden ympärille kiristettävä matorasia ja pilkkijakkara. Pian rannalle alkoi ilmestyä muitakin vastaavan näköisiä kavereita.

Nyt kisataan!

Onkikisat! Olin keskellä onkikisoja! Telttani vierestä juossut kaveri nähytti niin totiselta, että en uskaltanut mennä juttelemaan hänelle. Vähän kauempana oli toinen kilpailija - vanhempi herra. Kävin kyselemässä häneltä mistä on oikein kysymys. Kaverit kisasivat kalojen yhteispainosta pelkkää onkea käyttäen viis tuntia. Jotenkin uskomatonta miten tosissaan aikuiset miehet tuohon kilpailuun suhtautuivat. Katselin sitä touhua huvittuneena aikani, kunnes kömmin takaisin nukkumaan. Kaikenlaista.



Taustalla näkyy muutama kilpaonkija.