Kahdeskymmenesviides yö - Veijarivuorenniemi

Mikä lintu pitää sellaista ääntä, joka muistuttaa traktorin junnaavaa starttimoottoria? Erikoisin linnun ääni tähän mennessä. Herätyskellona hyvin jännä!

Tunnustan, jäin odottelemaan toimistolle sateen loppumista, kun testbedin tutkakartasta näki, että se jossain vaiheessa loppuu. Jälkikäteen ajateltuna se oli vähän tyhmää, koska nyt ei tullut vieläkään testattua kuoriasua kunnon sateessa. Olinpas raukkamainen pelkuri!

Kuten varmaan aikaisemmin mainitsinkin, tämä projekti on tehnyt minusta normaalia sosiaalisemman. Olen vajaan neljän viikon aika nähnyt reilusti enemmän kavereitani ja sukulaisiani kuin normaalisti. Todella reilusti! Eilisen epävakaan sään takia lähdin etsimään yöpaikkaa taas Lauttasaaresta, kunnes muistin, että Jarihan asuu täällä päin. Soitto Jarille: "Ai teet keittoa vai? No sittenhän mä kutsun itseni teille syömään. Mitä... No mut mä oon hei koditon! Olen olen! Mä asun teltassa!"

Jari sai ylikersantilta luvan metsien miehen ruokkimiselle. Paikalle saavuttuani jouduin toteamaan, että kyllä - mies tosiaan tekee lihakeittoa. Hieno mies!

Iloinen kokki.

Erinomaisen lihakeiton ja huolellisen tyhjän jauhamisen jälkeen suuntasin pyörälläni kohti Lauttasaaren eteläkärkeä. Niemeä sanotaan Veijarivuorenniemeksi. Vaikka sää oli pilvinen, maisemat olivat siltikin hienot. Paikassa on jotain jännää, jota on vaikea selittää. Se on samaan aikaan karu ja kaunis. Todella hieno paikka telttailulle. Suosittelen. Tosin jonkin verran niemeltä löytyy pieniä mökkejä. Ei sitten mennä telttailemaan liian lähelle rakennuksia, jookos?

 

Hetken aikaa harkitsin. :)

Veijarinniemeltä löytyy myös jotain historiallisesti mielenkiintoista. Täälläkin on vanhoja linnoitteita ja tykkejä.

Krimin sodan puhjettua Venäjän, Englannin ja Ranskan välille, purjehti keväällä 1854 englantilais-ranskalainen laivasto itämerelle tarkoituksenaan suomen rannikkolinnoitusten ja -kaupunkien tuhoaminen. Saman vuoden syksyllä alettiin pelätä vihollisen hyökkäävän myös Viaporiin. Lauttasaartakin alettiin linnoittaa hyökkäyksen varalta ja kesään 1855 mennessä valmistui noin 30 rintavarustusta pääasiassa saaren eteläkärkeen ja Länsiulapanniemeen.

Maanantaina 6 elokuuta 1855 ankkuroi noin 80 englantilaista ja ranskalaista laivaa Pihlajasaaren ja Harmajan välille. Torstaina 9 elokuuta kello 7 aamulla laivasto aloitti tulituksen kohti Viaporia. Myöhemmin laivastosta erkani kaksi fregattia ja yksi korvetti, jotka ankkuroituivat noin kilometrin päähän Lauttasaaren lounaispuolelle ja avasivat tulen kohti saarta. Tulitus aiheutti joitakin metsäpaloja sekä tuhosi Myllykalliolla olleen optisen lennätinaseman. Laivoista laskettiin kaksi kertaa veneitä vesille, tarkoituksena maihinnousu, mutta kummallakin kerralla Lauttasaaren varustuksilta kohdistettiin veneisiin niin ankara tulitus, että ne joutuivat kääntymään takaisin. Toisella kerralla Lauttasaaressa kaatui yksi sotilas, joka kuului toiseen saarella olleista suomalaisista krenatööri tarkk'ampuja pataljoonista. Kaatunut sotilas haudattiin luonnon kiven alle Maamonlahden rannalle. Kivelle on pystytetty tykinkuula, jossa on teksti: 'Stupad vid försvaret af denna ö, å Mörtnäs Udde 9.8.1855, frid med hans stoft' ('Kaatunut tätä saarta puolustaessaan, Särkiniemessä 9.8.1855, rauha hänen tomulleen'). Hautaa kutsutaan edelleen 'Tuntemattoman sotilaan haudaksi', koska kaatuneen sotilaan nimi jäi pitkäksi aikaa unhoon. Vasta vuonna 1958 selvisi, että kyseessä oli Närpiön Pirttikylästä kotoisin ollut Joseph Johan Back. 

 Viaporin pommituksen jälkeen katsottiin aiheelliseksi linnoittaa Lauttasaarta paremmin, olihan saarelle yritetty jopa maihinnousua ja sillä oli lisäksi oma strateginen asemansa Viaporin läntisessä sivustassa. Vuoden 1855 lopulla ja 1856 keväällä valmistuivat Lauttasaaren ensimmäiset tykkipatterit Veijarivuorenniemeen, Särkiniemeen, Länsiulapanniemeen ja mahdollisesti myös Vaskiniemeen. Vuonna 1856 valmistui myös 'Paronin sotatieksi' kutsuttu huoltotie Munkkiniemestä Kuusisaaren, Lehtisaaren ja Kaskisaaren kautta Lauttasaareen. Seuraava vaihe saaren linnoittamisessa tapahtui vuonna 1878, jolloin Krimin sodan aikaiset tykkipatterit uusittiin. Vuonna 1885 rakennettiin uusia, kivivahvisteisia pattereita ja parannettiin vanhoja. Vuodelta 1885 on peräisin myös kallioon louhittu ruutivarasto Särkiniemessä. Lauttasaaren tykkipatterit riisuttiin erillisellä päätöksellä aseista vuonna 1895. (Lähde: http://www.lauttasaari.fi)

Näytä Teltassa suuremmalla kartalla