Ukulele

Aloin miettiä, että millähän kaikilla tavoilla sitä tulee teltassa kulutettua aikaansa. Ensimmäinen idea oli tietenkin lukeminen. Kirjahyllyssä (=vaatekaapissa) odottaa parikin joululahjaksi saatua kirjaa, joita en ole saanut vielä luettua.

Toinen ajatus oli, että perehtyisin valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan. Muuten hyvä idea, mutta minulla ei ole kunnollista kameraa, enkä ihan hirveästi innostu ostamaan uutta ja kallista kameraa. No jaa, laitetaan ajatus vielä hautumaan.

Kolmas idea oli ottaa kitara mukaan. Muuten hyvä, mutta voi mennä vähän turhan hankalaksi liikkuminen pyörällä, jos kaikkien tavaroiden lisäksi kannossa on vielä kitara. Joo, huono idea. Mutta sitten sain kuningasajatuksen! Ukulele! Kyllä, se on riittävän pieni soitin mukaan otettavaksi. En ole koskaan moista soittanut, joten suuntasin musiikkikauppaan kokeilemaan.

Ukulele viritettään eri vireeseen kuin kitara, joten soinnut ovat luonnollisesti aivan erilaisia otteiltaan. Mutta eipä tuo kovin vaikeata sitten ollutkaan. Vartin harjoittelun jälkeen onnistuin jo perussointuja rämpyttämään ihan sujuvasti. "Heeeei, täähän on mahtava peli!" Harjoittelua voi myös jatkaa kotona kitaran kanssa laittamalla capon viidenteen väliin.

En tehnyt ostopäätöstä vielä, mutta eiköhän se tässä lähipäivinä mene tilaukseen.

Sponsori?

Sain päähäni, että miksen kokeilisi kepillä jäätä ja kysyisi retkeilyvarusteita myyviltä yrityksiltä, jos heitä kiinnostaisi lähteä sponsorikseni tulevalle matkalleni kaupunkilaispojan epämukavuusalueelle.

Tarvitsen minimissään teltan, makuupussin ja makuualustan. Sponsorin näkökulmasta se olisi hyvin pieni sijoitus. Vastineeksi sponsori saisi näkyvyyttä tällä blogilla. Kuinka paljon tällainen blogi sitten tulisi aikanaan näkyvyyttä saamaan, sitä on mahdotonta ennustaa. Tokihan meillä on viime vuodelta esimerkkejä Kaivuri-Mutasesta ja kumppaneista. Sosiaalisen median ilmiöitä on aika vaikea ennustaa.

Lähestyin kolmea yritystä sähköpostilla, katsotaan millaisen vastaanoton saan.

Huolto

Joku voisi ihmetellä, että miten tällainen espoolainen kermaperse kuvittelee selviytyvänsä telttaolosuhteista samalla kun käy töissä? Rehellisesti voin vastata, että eihän se onnistuisikaan, ellei olisi tällainen työpaikka, joka tarjoaa mahdollisuuden käydä aamuisin suihkussa (tai jopa saunassa). Kun siihen vielä lisätään mahdollisuus kuivattaa kastuneita varusteitaan kuivaushuoneessa, espoolainen kermapersekin saattaa selviytyä haasteesta.

Entäs pyykin peseminen? Jaa-a, tämä on vielä auki oleva kysymys. Olen alustavasti ajatellut myöntää itselleni luvan käydä pesemässä viikonloppuisin pyykkiä, joko jonkun kaverin/sukulaisen luona, tai sitten ihan pesulassa. En tiedä, mutta en pidä tätä liian isona ongelmana. Kyllä se jotenkin selvinnee.

Entä kaikki se tavaran mukana kuljettaminen, miten luulet siitä selviytyväsi? Tässäkin kohtaa työpaikka auttaa kummasti. Tarkoitukseni on kuljettaa mukanani minimaalinen määrä tavaraa ja säilyttää työpaikallani esimerkiksi vaatekaappiani. Tuskin tulee olemaan iso ongelma.

Entäs kun tulee hätä, siis se isompi hätä, metsässä? Espoolaiselle kermaperseelle metsässä paskalla käyminen on varmaankin suuri järkytys, mutta veikkaan, että se ei kuitenkaan minua tule tappamaan. Tai mistäs sitä tietää? Joku karhu sattuu paikalle kun minulla on housut kintussa? No, olen valmis ottamaan sen riskin.

Mihin?

Asun Espoon Tapiolassa. Käyn töissä Ruoholahdessa. Työaikani on liukuva toimistoaika. Näillä spekseillä täytyisi valita sijainti teltalle.

Ensimmäinen ideani oli pystyttää teltta taloyhtiömme pihalle. Hylkäsin idean kahdesta syystä. On hyvin mahdollista, että joku tiukkapipoinen niuhottaja tekee asiasta ilmoituksen ja joudun kuuntelemaan kaiken maailman pään aukomista. Ei kiitos. Toinen syy on se, että jos jätän teltan pihallemme, jään väkisinkin miettimään päivisin töissä, että pysyyköhän kaikki teltassa olevat tavarani tallessa, tai pysyykö koko teltta ylipäätään tallessa. Vaikka Tapiola onkin rauhallinen alue, ajatus tuntui silti vähän ikävältä.

No, mihin sitten? Avasin Google mapsin ja rupesin etsimään itäisen Espoon ja läntisen Helsingin alueelta puistoja ja metsikköjä, jotka voisivat sopia telttailuun. Tunnin selaamisen jälkeen olin kirjannut kaksikymmentä potentiaalista paikkaa. Kyllä, Espoo on juuri niin korpea.

Mutta uskaltaisinko jättää teltan päivisin jonnekin syrjäiselle metsäkaistaleelle? En. Jaksaisinko sitten joka aamu laittaa teltan kasaan ja kuljettaa kaikki tavarani polkupyörällä työpaikalleni? Ja illalla taas uusi teltan pystyttäminen? Neljä viikkoa putkeen? Oikeasti, jaksaisitko? Ehkä.

Tässä kohtaa innostuin. "Heeeei, joka ilta uusi paikka!" Millaisen vapauden tunteen siitä saisikaan, jos joka aamu heräisi uudesta paikasta. Tai millaisen vapauden tunteen siitä saisikaan, kun töistä lähtiessään ei olisikaan vielä ihan varma, missä sitä yönsä viettäisi. Siitä tunteesta olisin valmis maksamaan teltan pystyttämisen ja purkamisen vaivan aamuin ja illoin.

Naurattaa jo valmiiksi miten parin kuukauden päästä jonain iltana märkänä ja viluisena kiroan tuon naivin haaveiluni. Voin jo nyt kuulla sisäisen realistini huutavan: "Mitä minä sanoin?!"

Alku

Päätin muuttaa telttaan neljäksi viikoksi.

Ai miksi? Syy on niinkin tylsä ja tavallinen, että asunnossani on meneillään putkiremontti, jonka ajaksi asukkaiden on muutettava pois. Löysin väliaikaisen asunnon lähes koko remontin ajaksi, mutta mutta... Touko-Kesäkuussa on edessä jakso, jolloin minulla ei ole asuntoa. Niinpä minä päätin viedä itseni reilusti epämukavuusalueelle ja muuttaa telttaan.

Alunperin ajatus oli hauska vitsi. "Heh heh, joudun varmaan muuttamaan telttaan siksi aikaa..." Jossain vaiheessa tuo vitsi kuitenkin alkoi muuttua haaveeksi. "Mitäs jos ihan oikeasti?" Huomasin, että aloin haaveilla tuon järjettömän ajatuksen toteuttamisesta.


Haaveilu muuttui harkinnaksi. "Mitäs jos siis ihan aikuisten oikeasti?" Tässä kohtaa kaverini huolestuivat. Realismin sävyttämä kritiikki alkoi haastaa harkintaa. "Luuletko, että oikeasti pystyisit siihen?" "Mihin sä sen sitten laittaisit pystyyn?" "Missä sä käyt sitten suihkussa?" "Miten sä kuljet sieltä töihin?" Miten teet tämän, miten teet tuon. Erittäin hyviä kysymyksiä. Erittäin monta hyvää kysymystä.

Harkinta muuttui suunnitelmaksi. Aloin etsiä vastauksia kaikkiin noihin hyviin kysymyksiin. Yllättävää kyllä, vastauksia alkoi löytyä. "Perhana, sehän voisi onnistua!"

Suunnitelma muuttui päätökseksi. Muutan telttaan.