Mihin?

Asun Espoon Tapiolassa. Käyn töissä Ruoholahdessa. Työaikani on liukuva toimistoaika. Näillä spekseillä täytyisi valita sijainti teltalle.

Ensimmäinen ideani oli pystyttää teltta taloyhtiömme pihalle. Hylkäsin idean kahdesta syystä. On hyvin mahdollista, että joku tiukkapipoinen niuhottaja tekee asiasta ilmoituksen ja joudun kuuntelemaan kaiken maailman pään aukomista. Ei kiitos. Toinen syy on se, että jos jätän teltan pihallemme, jään väkisinkin miettimään päivisin töissä, että pysyyköhän kaikki teltassa olevat tavarani tallessa, tai pysyykö koko teltta ylipäätään tallessa. Vaikka Tapiola onkin rauhallinen alue, ajatus tuntui silti vähän ikävältä.

No, mihin sitten? Avasin Google mapsin ja rupesin etsimään itäisen Espoon ja läntisen Helsingin alueelta puistoja ja metsikköjä, jotka voisivat sopia telttailuun. Tunnin selaamisen jälkeen olin kirjannut kaksikymmentä potentiaalista paikkaa. Kyllä, Espoo on juuri niin korpea.

Mutta uskaltaisinko jättää teltan päivisin jonnekin syrjäiselle metsäkaistaleelle? En. Jaksaisinko sitten joka aamu laittaa teltan kasaan ja kuljettaa kaikki tavarani polkupyörällä työpaikalleni? Ja illalla taas uusi teltan pystyttäminen? Neljä viikkoa putkeen? Oikeasti, jaksaisitko? Ehkä.

Tässä kohtaa innostuin. "Heeeei, joka ilta uusi paikka!" Millaisen vapauden tunteen siitä saisikaan, jos joka aamu heräisi uudesta paikasta. Tai millaisen vapauden tunteen siitä saisikaan, kun töistä lähtiessään ei olisikaan vielä ihan varma, missä sitä yönsä viettäisi. Siitä tunteesta olisin valmis maksamaan teltan pystyttämisen ja purkamisen vaivan aamuin ja illoin.

Naurattaa jo valmiiksi miten parin kuukauden päästä jonain iltana märkänä ja viluisena kiroan tuon naivin haaveiluni. Voin jo nyt kuulla sisäisen realistini huutavan: "Mitä minä sanoin?!"