Kuukausi h-hetkeen

Tasan kuukausi jäljellä. Kuukauden päästä teltasta tulee kotini. Teltassa ei ole suihkua, ei vessaa, ei keittiötä, ei telkkaria, ei sohvaa, ei kunnon sänkyä, ei sitä, ei tätä. Miltä ajatus tuntuu? Kieltämättä hieman on sellainen tunne, että meneeköhän mulla hissi ihan ylimpään kerrokseen? Onkohan mulla kaikki kotona?

Valehtelisin, jos väittäisin, että ei jännitä tai pelota yhtään. Eihän mulla ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä se tulee olemaan. Takki aukihan tässä mennään ja kovaa. Mutta pikkuhiljaa tajuntaani alkaa iskostua se, että nyt minä en voi enää perääntyä tästä, vaikka kuinka ahdistaisi tai pelottaisi. Se on mentävä, ei auta marista.

Yritän psyykata itseäni ajatuksella, että mitä enemmän joudun epämukavuusalueelleni, sitä mielenkiintoisempaa tekstiä pystyn kirjoittamaan. Eihän ketään kiinnosta lukea siitä miten kivaa minulla on aurinkoisina ja lämpiminä päivinä. Kiinnostavuus tulee nimenomaan siitä, että joudun kohtaamaan kaatosadetta ja kylmyyttä, kun pääni hajoaa, tai kun en saa nukuttua kunnolla.

Toivokaamme siis, että vastoinkäymisiä tulee mahdollisimman paljon. Eiku…. Ei!