Moni on kysynyt minulta, että eikö minua yhtään pelota telttailla kaupunkialueella? Meitä kun on niin moneen junaan, ja toisaalta moni on myös jäänyt asemalle. Puhutaan "rantojen miehistä" ja muista hiippareista, joita Espoostakin löytyy jonkun verran.
Aluksi en oikeastaan ajatellut koko asiaa, mutta sitten kun niin moni otti asian puheeksi, rupesin miettimään, että pitäisikö asiasta sittenkin huolestua? Mitäs minä sitten teen, kun paikalle eksyy tietoisuuden rajamailla horjuva metsän asukki, jonka käyttäytyminen voi olla arvaamatonta?
Tietenkin voin paikan valinnalla vaikuttaa todennäköisyyksiin. Minun ei ole aivan pakko mennä tuonne länsiväylän varteen (ruoholahden päässä), missä näkyy näiden vaihtoehtotodellisuudessa asuvien kavereiden asumuksia. Mutta siitäkin huolimatta, en voi täysin pois sulkea sitä todennäköisyyttä, että joudun tekemään tuttavuutta näiden tyyppien kanssa.
No, mitä minä voin asialle tehdä? Loppujen lopuksi en ihan hirveästi. Kyse on varmaankin eniten siitä omasta asenteesta. On vain hyväksyttävä se ajatus, että kohtaamisia saattaa tulla. Mitä näistä kohtaamisista seuraa on myös pitkälti kiinni omasta asenteesta ja toiminnasta. Ei välttämättä kannata alkaa aukoa päätään ihan jokaiselle.
Tein tuossa yhtenä päivänä kuitenkin yhden pienen mielenrauhaani lisäävän toimenpiteen. Ostin apteekista tuotteen nimeltä Turvasuihke. Se on lupavapaa turvalaite, joka suihkuttaa kirvelevää väriainetta samalla kun laitteen sireeni pitää jumalatonta meteliä. Kyseessä ei ole pippurisumutin, johon tarvitsee luvan. Tämän sumuttimen vaikuttavina aineina on "vain" menthol ja suola, jotka saavat silmät kirvelemään sen verran, että silmien auki saaminen on hetkellisesti todella vaikeaa. Lisäksi väriaine tarttuu ihoon ja vaatteisiin sen verta tiukasti, että sumutettu henkilö on tunnistettavissa kolme päivää.
Kuten videon testiryhmä toteaa: "Sangen vittumainen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti