Aapo suosittelee

Palasin sivistyksen pariin ja kävin ruokakaupassa Tapiolan keskuksessa. Tuntui todella oudolta olla taas omassa kotiruokakaupassa pitkästä aikaa. Olo oli vähän samanlainen kuin pitkän lomareissun jälkeen kotimaisemiin palatessa.

Menin jäätelökioskille ostamaan pehmistä, mutta pahaksi onnekseni pehmiskone oli juuri silloin pesussa. Viehättävä myyjätär kuitenkin vakuutti minut siitä, että vähintään yhtä hyvää on vaahtokarkkijäätelö, joku hassu uutuusjätski, jossa on vaahtokarkin palasia joukossa. Olin heikko. En voinut sanoa sille hymylle ei.

Sain tyytyväisyystakuun. Jos en tykkää, niin saan huomenna pehmiksen ilmaiseksi. Jäätelö oli sinänsä ihan hyvää, mutta se ei ole nyt tuo otsikon suositeltava asia. Suosittelen tätä kyseistä Tapiolan Sokos hotellin vieressä olevaa jäätelökioskia. Niin ihana oli tämä myyjätär, että mikä tahansa siitä kioskista ostettu jäätelö maistuu varmasti hyvältä.

Huomenna menen valittamaan vaahtokarkkijäätelöstäni, että saan tekosyyn käydä siellä uudestaan.

Aapo suosittelee

Lukiessani tätä tunsin jotain syvää yhteyttä kirjoittajaan. Ehkä hän on kadonnut kaksoisveljeni?

Suosittelen.

Yhdestoista yö - Presidentin naapurina

Oli jotenkin vetämätön olo koko maanantain. Pyörän kanssa reissaaminen kovassa tuulessa ei oikein maistunut, joten hakeuduin yöksi johonkin kohtuullisen etäisyyden päähän toimistosta. Päädyin Meilahden kupeeseen aivan Mäntyniemen viereen.

Mäntyniemen porttien edessä on pieni puisto, jossa on pari lampea suihkulähteineen. Tämän puistikon vierestä nousee kohtuullisen jyrkkä kallio, jonka laelle pystytin telttani. Sainpahan olla taas rauhassa. Siihen pusikkoon ei edes koirien ulkoiluttajat eksyneet. Toisaalta Halonenhan onkin enemmän kissaihmisiä. Miskaa tai Ronttia ei kuitenkaan näkynyt.

Iltapalaksi söin Blåbandin naudanlihakasvissörsselin, joka oli ihan hyvää - siitäkin huolimatta, että en aivan saanut vettä kiehumaan ennen kaasun loppumista. Vaikka edelleenkin moitin tuota kuivamuonan hintaa (6,50€), niin hiton hyvää se onneksi on. Tai sitten se on juuri tämä hinta, joka saa sen maistumaan.


Aivan telttapaikkani vieressä oli historiallisesti mielenkiintoinen rakennelma. (Nyt ollaan jännän äärellä.)

Jotenkin kyllä ihmetyttää miten helposti tämä projekti on edennyt. Kaikki on jotenkin... tavallista. Oikeastaan tämä on aika ironista. Koko projektin piti olla matka omalle epämukavuusalueelle, mutta nythän tämä telttailu onkin jotain sellaista, mistä nauttii ja mitä haluaa tehdä. Elämästä on tullut telttaan muuttamisen myötä jotenkin... huoletonta. Mieli on paljon rauhallisempi, levollisempi ja vähemmän stressaantunut kuin aikaisemmin. Katsokaan nyt näitä kuvia. Voiko tuollaisessa ympäristössä stressaantua?

Taustalla näkyy Meilahden sairaala-

Takana Mäntyniemen portit.

Näkymä seurasaaren sillalle.

Tulisi edes kunnon rankkasade, niin syntyisi jotain tunnereaktiota, josta kirjoittaa blogiin. Eihän tällaisestä  tasapaksusta happy-happy-joy-joy-meiningistä saa mitään mielenkiintoista tekstiä aikaiseksi.

Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Aapon Trangia-ohjeet tumpeloille

Koska huoltoviikonlopusta ei ole kovinkaan paljoa kerrottavaa, vuoro annetaan opetusohjelmalle "Aapon Trangia-ohjeet tumpeloille":

Trangia on näppärä peli, kunhan sen kanssa vain pääsee sinuiksi. Koska meille kaupunkilaistumpeloille mikään retkeilyvaruste ei ole tumpelovaarasta täysin vapaa, on syytä käydä läpi joitain perusasioita.

1) Ensimmäinen haastava tehtävä on löytää Trangian pohjaosa. Trangia koostuu useammasta kulhomaisesta osasta, joiden välille tumpeloimmat meistä eivät heti osaa tehdä eroa. Pohjaosan tunnistaa siitä, että kun siihen kaataa vettä, vesi valuu syliin tai kengille. Kun olet löytänyt pohjaosan vesitestillä, käännä astia ympäri, ja aseta se maahan. Jos tuhlasit kaiken veden testiin, lähde hakemaan lisää vettä.

 2) Kaiva pienestä mustasta pussista esiin kaasupoltin. Tämän tunnistaa etäisesti jojoa muistuttavasta ulkomuodosta. Paina kaasupoltin pohjaosan reijästä läpi niin, että poltin loksahtaa kivasti paikalleen pohjaosan reikään. Tumpelovaroitus: Pujota ensin polttimen letkuosa reiän läpi. Tekemällä näin, homma helpottuu huomattavasti, etkä nolaa itseäsi. Lopuksi vedä letkun pää pohjaosan kyljessä olevasta reiästä läpi. Niin siitä juuri mihin yritit ensin tunkea sitä poltinta.

Ethän sitten jätä sitä kaasusäiliön korkkia lojumaan mihinkään maahan?

 3) Ota esiin kaasusäiliö ja poista sen päältä punainen korkki. Tumpelovaroitus: Älä hävitä tätä korkkia. Älä jätä sitä siihen maahan, jooko? Laita se suosiolla vaikka takin taskuun. Se katoaa yllättävän helposti. Kun olet saanut ährättyä korkin auki (se on vähän jäykkä), ruuvaa säiliö kiinni kaasupolttimeen. Tumpelovaroitus: On helpompaa ruuvata kaasusäiliötä, kuin yrittää pyörittää koko Trangiaa kaasusäiliön ympärillä. Kun saat säiliön paikoilleen, varmista, että säätöventtiili on kiinni. Mustan nupin päällä on havainnolliset nuolimerkinnät (+ ja -), jos et muista mihin suuntaan vääntää.

Älä jätä sitä korkkia siihen maahan!

4) Olemme jo Trangian käyttöönoton loppusuoralla. Seuraavaksi joudut tekemään jotain sellaista, josta äitisi sinua varoitti lapsena: Käyttämään tulitikkuja. Sytytä tulitikku ja huomaa miten helposti tuuli sammuttaa sen. Toista sama pari kertaa. Tämän jälkeen ota kaksi tulitikkua ja sytytä ne samanaikaisesti. Vie palavat tulitikut kohti poltinta ja yritä avata toisella kädellä säiliön päällä oleva venttiili. Koska todennäköisesti suljit venttiilin liian tiukasti, sammuta tulitikut suosiolla ennenkuin sormesi palaa, ja avaa venttiiliä hiukan molempia käsiä käyttäen. Nyt kun venttiili on jo valmiiksi hieman auki, sytytä taas kaksi tulitikkua ja toista toimenpide. Kun saat kaasun syttymään, avaa venttiiliä ihan reilusti, että saat kunnon liekin. Liian pieni liekki saattaa sammua ja saada sinut ihmettelemään, että mistä tämä kaasun haju oikein tulee.

5) Aseta pohjaosan päälle kattiloiden telineosa, jonka sisäpinnasta löytyy pienet väkäset. Tässä kohtaa pitää olla tarkkana, koska pohjaosa ja telineosa liittyvät yhteen nerokkaalla systeemillä. Kierrä telineosaa pohjaosan päällä, kunnes osat loksahtava paikoilleen. Kierrä tämänkin jälkeen vielä vähän, jotta saat osat lukittumaan yhteen.

Hei mitä me sovittiin siitä kaasusäiliön korkista?!

6) Onneksi olkoon, olet saanut Trangian toimintakuntoon! Nyt sinulla on mahdollisuus huomata miten sinulta puuttuu lusikkahaarukka. Voit laittaa veden kiehumaan sillä aikaa kun lähdet vuolemaan itsellesi oksasta ruokailuvälinettä.

7) Kun olet lopettanut kokkailun ja purkamassa Trangiaa, kysy itseltäsi: Olisko kannattanut laittaa se kaasupullon korkki taskuun talteen? Vastauksen tähän kysymykseen löydät samalla kun yrität etsiä pimeässä pientä punaista korkkia.

Ajatuksia ensimmäisen viikon jälkeen

Koska elämme kvartaalitaloudessa, minäkin julkaisen neljänneskuukausiraporttini. Nyt on viikko takana. Mitä on jäänyt käteen? 

Osa lukijoista toivoi pidempiä tekstejä ja enemmän tarinaa siitä, millä fiiliksellä telttailu on sujunut. Ennen telttakauden avaamista ajattelin, että koko projekti tulee olemaan melkoinen matka epämukavuusalueelleni. Mietin, että teltassa asuminen tulee todennäköisesti olemaan jotain sellaista, mikä pistää pollan ja huumorintajun koetukselle. 

Käänsin tämän mielessäni positiiviseksi asiaksi sitä kautta, että mitä enemmän minua ottaa päähän, sitä enemmän saan aiheita mielenkiintoisten tekstien kirjoittamiseen. Toisen epämukavuusalueen seuraaminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin mukavuusalueen seuraaminen. Mitä enemmän koen vastoinkäymisiä ja vitutusta, sitä parempaa tekstiä siitä syntyy. Kummasta lukisit mielummin: siitä miten ihanaa ja aurinkoista kaikki on, vai siitä kun kamat ovat kastuneet läpimäriksi ja samaan aikaan pyörästä puhkeaa kumi? Olin täysin vakuuttunut siitä, että tällainen projekti tulee tarjoamaan lukuisia avautumisen aiheita.

Kuinka väärässä olinkaan.

Tiedän, että tätä on vaikea uskoa, mutta ensimmäinen viikko on ollut aivan mahtava! Kaikki pelkoni ja ennakkokäsitykseni osoittautuivat turhiksi. Ihminen on ihmeellinen olento. Se sopeutuu yllätävän hyvin ja yllättävän nopeasti olosuhteiden vaihdokseen. 

Sopeutumiseen meni ehkä noin kolme päivää. Kolme ensimmäistä päivää kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Minun onnekseni nämä päivät olivat kelien puolesta helppoja. Kun tämä sopeutumisvaihe oli mennyt, telttailu on sujunut omalla painollaan. Siitä tuli normaalia. Enää siinä ei ollutkaan mitään erikoista, että illalla menee nukkumaan telttaan ja aamulla herää teltasta. Se on arkea, eihän sitä tule kyseenalaistettua.

Yksi suurimmista peloistani ennen telttailua oli leirin pystyttämisen ja purkamisen vaiva. "Mitenköhän sitä jaksaa joka ikinen aamu purkaa leirin ja lähteä vielä sen päälle polkemaan työmatkaa?" "Mitenköhän sitä jaksaa joka ilta käyttää energiaansa telttapaikan etsimiseen ja leirin pystyttämiseen?" 

Nyt kun katsoo taaksepäin, sitä tajuaa miten naurettavia ajatuksia nuo olivat. Ihan sama kuin ajattelisi: "Mitenköhän sitä jaksaa pestä joka ilta ja aamu hampaat?" Tai että: "Mitenköhän sitä jaksaa riisua farkut jalastaan kun pitää mennä nukkumaan?" Kyse on rutiineista. Kun jostain asiasta tulee rutiini, ei sen tekemistä tarvitse miettiiä. Sitä vain toimii automaattisesti. Onko leirin purkaminen vaivalloista? Ei. Onko se vaivatonta? Ei. Se vain on.

Juttelin kerran yhden serbialaisen kollegani kanssa. Hän asui 90-luvulla Serbiassa sodan keskellä. Hänen kertomuksensa on loistava esimerkki siitä miten ihminen tottuu muutamassa päivässä äärimmäisiinkin olosuhteisiin. 

Kun hänen kotikaupunkiaan pommitettiin, ensimmäisten päivien aikana ihmiset olivat kauhuissaan ja paniikissa. Ihmiset etsivät suojaa pommeilta ja kaikki olivat järkyttyneitä. Muutaman päivän jälkeen kaikki olivat jo tottuneet pommeihin, mikä mahdollisti rationaalisen ajattelun. Koko kaupungista ei löytynyt sellaista pommisuojaa, joka suojaisi niiltä moderneilta ja tehokkailta pommeilta joita heidän kaupunkiinsa satoi. Niinpä ihmiset tulivat siihen tulokseen, että se on avain sama missä sitä on pommitusten ajan. Jos pommi osuu kohdalle, kuolee. Panikointi ja suojan etsiminen on turhaa.  

Tämä johti siihen, että ihmiset kerääntyivät puistoihin piknikille pommitusten ajaksi. He jatkoivat elämäänsä niin normaalisti kuin vain pystyivät hyväksyen sen tosiasian, että hetkenä minä hyvänsä oma elämä saattaa päättyä. Pommien sataminen oli vain arkea - ei sen kummempaa. Kuullostaa käsittämättömältä, mutta näin meidän mielemme toimii.

Se on ihan sama elääkö pommitusten keskellä vai teltassa, muutaman päivän jälkeen siitä tulee arkea ja se on normaali olotila. 

Tämän tottumisen takia omassa pääkopassa ei ole ollut kovinkaan kummoista vuoristorataa. Oikeastaan tilanne on juuri päinvastainen. Mieli on seesteinen ja rauhoittunut. Asiat sujuvat rutiinilla. Mieliala on korkealla ja olo on kokonaisvaltaisen hyvä. Näin käy kun ihminen pääsee luontoon, nukkuu hyvin, harrastaa edes vähän liikuntaa ja luopuu sellaisista iltojen häiriötekijöistä kuin televisio ja tietokone. 

Metsässä on pakko pysähtyä - siellä vain ollaan. 

Tällaisia ajatuksia ensimmäisen viikon jälkeen. Katsotaan miten ajatukset muuttuvat tulevien viikkojen aikana. 

Kahdeksas yö - Sannan puutarha

Oli pakko päästä pesemään pyykkiä, joten hyppäsin junaan ja parkkeerasin telttani siskoni pihaan puutarhaan. (Sannalla on lähtynyt tuo pihan puutarhan laittaminen vähän lapasesta: Puutarha on oikea termi.)

Sisko asuu perheineen Järvenpäässä pienessä omakotitalossa. Olisihan minulla ollut mahdollisuus nukkua sisätiloissakin, mutta jotenkin se tuntui projektini hengen vastaiselta. Olen jo tottunut niin hyvin ulkona nukkumiseen, että oikeastaan en edes halunnut sisälle. Miksi katkaista hyvää putkea?

Naapurina minulla oli kaksi karvapalloa: Kinuski ja Teuvo.

On mielenkiintoista seurata omaa tottumisen kehittymistä. Muistan miten ensimmäinen yö tuntui oudolta, kun alusta oli niin kova. Ajattelin, että eihän tässä pysty ihminen nukkumaan. Kiroilin itsekseni mihin olinkaan ryhtynyt. 

Muutaman yön jälkeen normaalia kovempaan nukkuma-alustaan ei ole kiinnittänyt enää mitään huomiota. Tottuminen tapahtuu puolessa viikossa. Nytkin jätin ilmatäytteisen patjani toimistolle ja nukuin pelkän vaahtomuovipatjan päällä. Ei mitään ongelmaa. Vaikka sen tietää, että alusta on kova, se ei vain yksinkertaisesti haittaa. Nukuin jälleen yöni todella hyvin. 

Vietän täällä Järvenpäässä koko viikonlopun. Tänään pestään pyykkiä - huomenna juhlitaan kummityttöni synttäreitä. 

City-kettu

Urbaaneissa olosuhteissa retkeily saattaa joskus synnyttää hämmentäviä kohtaamisia. 

Tällainen sankari tuli vastaan Lauttasaaressa.

Seitsemäs yö - Karhusaari

Sain seurakseni yövieraan. Ei, ei sellaista yövierasta kuin te luulette. Mikko toi mukanaan oman telttansa ja tuli seurakseni Karhusaareen. Mikko on jo vähän enemmän eräihmisiä, joten oli ihan mielenkiintoista nähdä millaiset kamppeet hänellä oli. (Nyt kaveri suunnittelee jotain överiä Glossglockner-reissua. Mikon blogista voi lukea lisää.) Muutenkin oli mukavaa saada taas seuraa.

Karhusaari on muuten aika hieno paikka. Sopii oikein mainiosti telttailuun. Näkymät merelle päin ovat hienot ja maasto sopivan väljää puiden ja kallion yhdistelmää. Löytyy sieltä myös pieni uimarantakin.

Kun kiipeää rannasta lähtevän harjanteen laelle, näkymä avautuu Keilaniemeen. Kuvassa länsimetron työmaata ja meidän pääkonttori.

Yö oli kuiva, joten yön alhainen lämpötila ei oikeastaan tuntunut misään. Nukuin kuin tukki. Olemme päässeet makuupussin kanssa sopuun ja homma toimii. Normaalia kovempaan alustaankin olen jo niin tottunut, että ei siihen kiinnitä enää mitään huomiota. Länsiväylän läheisyys vain pakotti käyttämään korvatulppia. Sen verran liikenteen meteliä sieltä tuli. Se olikin tuon paikan ainoa pienen pieni miinus.

Olin jäänyt pohtimaan sitä retkeilymuonan kallista hintaa. Kaupastahan saa vähän vastaavanlaisia "lisää kiehuvaan veteen" -kuivamuonia. Näiden hinnat ovat yleensä alle kahden euron luokkaa. Retkeilyyn kohdennetut kuivamuonapussit ovat puolestaan vajaat seitsemän euroa. Päätin kokeilla, että onko näissä oikeasti jotain eroja?

Ostin Knorrin tavallisen pasta bolognese pussin. Hinta neljäsosan edellisen illan vastaavaan Reiterin pasta bolognese pussiin. Ensimmäistä myydään tavallisille ihmisille tavallisessa ruokakaupassa, jälkimmäistä retkeilijöille retkeilykaupassa. Valmistin Knorrin pastan samalla tavalla kuin nämä retkimuonatkin. Kaadoin kiehuvan veden pussiin, suljin pussin ja odotin 10 minuuttia.

Tulos: Toimii.

En minä ainakaan näe mitään eroa näiden kahden tuotteen välillä. Toki on rehellisyyden nimissä sanottava, että se Knorrin pastan maku ei ollut mikään ihmeellinen, mutta kyllä sitä nyt nälkäänsä söi ihan hyvällä ruokahalulla.

Väkisinkin pistää ihmettelemään, että miksi toinen maksaa lähes neljä kertaa enemmän? Voihan se olla, että siihen löytyy joku järkevä selitys, mutta minä en ainakaan omien empiiristen testieni jälkeen sitä ymmärrä.

Ai niin, vielä yksi asia. Selvitimme Mikon kanssa kummalla on isompi.

Voitin.

Oikeastaan tuo seuran saaminen telttapaikalle on osoittautunut ihan kivaksi jutuksi. Että jos joku muukin haluaa tulla mukaan telttailemaan, niin tervetuloa vaan.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Selän magneettikuvat

Taisin jossain aikaisemmassakin postauksessa mainita, että olen kärsinyt pienistä selkävaivoista jo aika monta kuukautta. Hieman tässä on pelko ollut persuuksissa, että miten selkä kestää telttailun. Toistaiseksi kaikki on mennyt ihan hyvin, vaikka rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että selkää särkee edelleen ihan joka päivä. Siihen on vain niin tottunut, että sitä ei juurikaan enää noteeraa.

Pääsin vihdoin magneettikuvaukseen, koska minulla epäiltiin selkärankareumaa. Sain kuvat ja radiologian erikoislääkärin lausunnon. Muuten hyvä, mutta tuosta lausunnosta ei tavallinen ihminen saa oikein tolkkua. Lähetin lausunnon eteenpäin työterveyslääkärille, mutta en ole vielä saanut hänen "suomennostaan".

Kokeillaanpa kummasta saa nopeammin vastauksen: työterveyshuollosta vai sosiaalisesta mediasta. Osaako joku kertoa mitä tämä tarkoittaa? Oma tulkintani on, että kyseessä on välilevyn pullistuma, mutta en tosiaankaan osaa tätä kovin hyvin tulkita.

Lausunto:

LANNERANGAN MRI-TUTKIMUS:

 

Lannerangasta kuvattu T1 ja T2 sekä sagittaali-että aksiaalikuvasarjat. Aksiaalikuvasarja otettu LIII /S1 välistä.

 

Lannerangan nikamat ovat linjassa, ei näy nikamasiirtymiä. Lannerangan nikamissa ei näy poikkeavia signaalimuutoksia. Ei näy kompressiomurtumia.

 

TH XII/L IV diskusvälit ovat normaalit, ei näy diskusprolapseja eikä protruusioita. Ei näy hermojuurikompressiota.

 

LIV / LV diskusväli on madaltunut ja diskuksen vesipitoisuus on vähentynyt, diskuksen degeneraatioon viittaavaa. Diskuksen posteriorireunassa nähdään annulusvaurioon viittaavaa T2 signaalivoimistumaa, diskuksessa nähdään laakea
protruusio. Tällä tasolla recessit ja hermojuurikanavat ovat avoimet.

 

L V/S1 diskusväli on madaltunut ja sen vesipitoisuus on vähentynyt, diskusdegeneraatioon sopien, diskuksessa nähdään leveäkantainen sentraalinen  prolapsi, joka ahtauttaa vasemman S1 hermon recessiä,  mutta ei aiheuta hermojuurikompressiota. Oikealla recessi on avoin ja hermojuurikanavat ovat avoimet. Tällä tasolla molemmin puolin fasettinivelissä nähdään artroosiin viittaavia muutoksia.

 

Lannerangan alueella spinaalikanavassa ei näy stenoosia. Conus medullaris on säännöllinen ja normaali korkeudella.

 Vähän tässä pelottaa, että miten tämä vaikuttaa telttaprojektiini.

Kuudes yö - Hiidenkiukaan puisto

Hiidenkiukaan puisto sijaitsee Lehtisaaren lounaisreunalla. Puisto on lähinnä kalliosta sekametsää. Kallioiden ja kivikoiden takia oli hieman hankaluuksia löytää teltalle tasaista aluetta. Lopulta se kuitenkin löytyi, mutta hieman erikoisesta paikasta.

Ja sama muutama metri lähempää:

Kalliohalkeamien välistä löytyi juuri teltan kokoinen kieleke, jossa oli sopivan tasainen ja pehmeä alusta. Teltan oviaukosta oli puoli metriä puolentoista metrin pudotukseen. Ainakin oli suojaisa paikka!

Koska trangian käyttäminen osoittautui edellisenä iltana niin helpoksi, tein sillä taas ruokaa. Kokeilin Reiterin pasta bologneseä. Ei ehkä ihan yhtä hyvää kuin se edellisen illan thaikana, mutta ei silti yhtään hassumpaa.

Vaikka yön lämpötila oli taas melko alhainen, yö ei kuitenkaan tuntunut kovin kylmältä. Enää ei ollut sitä kosteutta, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin. Itseasiassa nukuin aivan loistavasti. Väitän, että nyt kun olen jo tottunut kohtuullisen hyvin teltassa nukkumiseen, tämän yön nukuin paremmin kuin keskimäärin kotona. Oikeastaan aamulla kun heräilin auringon paistaessa, fiilis oli todella korkealla. Tuli hetkellisesti sellainen olo, että tässähän voisi jo sääliä kaikkia niitä, jotka eivät pääse nukkumaan näin hienolla tavalla. Nyt alan ymmärtää teltassa nukkumisen viehätystä.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Viides yö - Lauttasaaren vesitorni

Yöksi ja aamuksi oli luvattu sateita, joten tällä kertaa halusin minimoida työmatkan pituuden. Sateessa polkeminen ei ole mitään herkkua, joten parempi löytää yöpaikka jostain kohtuullisen läheltä. Valitsin Lauttasaaren.

Olin jo aikaisemmin katsellut kartasta, että Lauttasaaressa on useampikin paikka, jonne voi teltan kanssa mennä. Polkaisin pyörälläni kohti vesitornia, jonka ympärillä on kalliosta pusikkoa sen verran, että siellä saa teltan varmasti riittävän suojaisaan paikkaan.

Koska luvassa oli vesisadetta, otin ensimmäisen kerran telttakiilat käyttöön. Tähän asti en ollut kiiloja tarvinnut, koska teltta pysyy erittäin hyvin paikallaan ilmankin. Nyt kuitenkin ajattelin, että parempi varmistaa kiiloilla, että teltan sisäkangas ja ulkokangas eivät osu toisiinsa. En tiedä oliko tämä oikeasti mitenkään tarpeellista, mutta halusin pelata varman päälle.

Ensimmäistä kertaa sain teltalleni vieraan. Lauttasaaressa asuva kollegani Miika tuli käymään. Kuten kuvasta näkyy, Miika oli riehakkaalla tuulella ja nautti seurastani täysin rinnoin.

Miikan valvovan silmän alla virittelin ensimmäistä kertaa trangian toimintakuntoon. Olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa retkimuonaa ja kaasupatruunan. Trangia on laitteena niin yksinkertainen, että tällainen aloittelijakin osaa sitä käyttää ihan ilman käyttöohjeitakin. Voi sanoa, että trangian käyttämisessä ei ole oikeastaan mitään vaikeaa. Mutta miten sujuvaa tuo ensimmäinen käyttökerta oli, siitä voi olla montaa mieltä. Pientä kankeutta oli havaittavissa, mutta se varmaan hioutuu pois kokemuksen myötä.

Ruuaksi olin ostanut Blå Bandin Thaikana-aterian. Varsin näppärä tuote. Ei muuta kuin trangialla vesi kiehumaan, kaadetaan vesi annospussiin, annetaan hautua 10 min ja syödään suoraan pussista. Eipä tarvitse paljoa tiskaamisen kanssa tapella. Kun se vielä maistuikin oikein hyvltä, niin kokemus jäi erittäin positiiviseksi.

Ainoa pieni asia mitä voi vähän moittia on tuo annospussin hinta. Vajaat seitsemän euroa annoksesta on varsinkin näin urbaaneissa olosuhteissa kohtuullisen paljon, koska tarjolla on myös kilpailevia syömismuotoja lähes samaan hintaan. Jos vaikka pasta-annos viereisessä kahvilaravintolassa maksaa kahdeksan euroa, niin pistää se vähän miettimään. Tai vastaavasti pitsaa voi saada jo halvemmallakin kuin tuon annospussin hinnalla. No, kaikki on tietenkin suhteellista.

Trangiaa viritellessäni huomasin, että unohdin ostaa lusikka-haarukan. Milläs sitä nyt syödään? Vaan eipä hätää, luovana insinöörinä askartelin oksasta itselleni "lusikan", joka suoriutui tehtävästään varsin mallikelpoisesti.

 

Viha-rakkaus-suhteen piirteitä saava tarinani makuupussin kanssa sai yöllä positiivisen käänteen. Tällä kertaa onnistuimme löytämään yhteisen sävelen ja sain nukuttua erittäin hyvin kylmästä ja sateisesta yöstä huolimatta. Löysin vihdoin miellyttävän nukkuma-asennon, jossa mennään kokonaan pussin sisään. Untuvatakkia en laittanut tällä kertaa päälle, vaan makuupussin sisään vetoketjun puolelle. Vetoketjun kohdalta hohkaa aina sen verran kylmää ilmaa, että tämä kikka osoittautui erinomaiseksi. Ei ehkä ihan oppikirjamainen ratkaisu, mutta väliäkö sillä? Nukuin todella hyvin. Edes yöllinen sade ei häirinnyt millään tavalla.

Aamulla kun purin leiriä, onnistuin tekemään itseni naurunalaiseksi. Teltan päälikangasta pakatessani pieni tuulen puuska teki tepposet:

Onneksi kukaan ei nähnyt. Nauraisivat pian kylillä, jos saisivat tietää.

Päivän turha tieto: Miikan mukaan Lauttasaaren vesitorni on ensimmäinen Suomessa rakennettu sienimallinen vesitorni.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Neljäs yö - Silkkiniitty

Tein paluun "omille nurkille" Espoon puolelle Tapiolaan. Tapiolan keskustan kupeessa on todella laaja niittymäinen puisto nimeltä Silkkiniitty. Kesäisin tämä niitty vetää puoleensa auringon palvojia, jalkapallon pelaajia ja piknikillä istujia. Eilen illalla puisto oli paria pallon potkijaa lukuunottamatta tyhjä. Sijoitin teltan niityn reunalle hieno ilta-aurinko kaverina.

Edellisen yön univaje painoi siinä määrin päälle, että nukahdin jo yhdeksän maissa. Mikäs siinä oli nukkuessa, kun alla oli pitkää ja pehmeää ruohikkoa. Vielä kun maa oli sateen jäljiltä vielä kostea, niin alusta oli tähän astisista pehmein.

Vaan sitten tuli taas se kylmyys. Näemmä minulla on vielä vähän hakemista tämän optimaalisen nukkumisvaatetuksen suhteen. Toisaalta myös makuupussin käyttämisessä näkyy oma kokemattomuus. On vähän sellainen olo, että nyt tässä maksellaan oppirahoja.

Kun maa oli kostea ja yölämpötila alhainen, oli nukkuminen yön kylmimpänä hetkenä aika nihkeää. Onneksi olin mennyt niin aikaisin nukkumaan, että tuollainen tunnin parin valvominen keskellä yötä ei haitannut niin suuresti. Nyt olo on kuitenkin levännyt - vaikkakin aika raukea. Toisaalta tuo raukeus selittynee sillä, että kävin juuri aamusaunassa toimistolla. Kyllä, meillä Nokialla on juuri noin luksusta. ;)

Toinen yöunta häirinnyt tekijä oli nämä Kanadanhanhet (vai onko nuo Kanadanhanhia?), joita Tapiolassa piisaa ihan riittävästi. En tiedä mikä niille tuli aamuyöstä, mutta jumalattoman mekkalan ne saivat aikaiseksi. Edes korvatulpat eivät riittäneet sulkemaan sitä meteliä pois.

Tajusin muuten työmatkaa polkiessani, että olen melkoinen idiootti. Minulla oli jäänyt etuhaarukan jousitus auki. Ilmankos se oli niin raskasta polkea näiden varusteiden kanssa.



Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Kolmas yö - Sibelius

Leikin Helsinkiläistä yhden yön verran. Olin kaverin luona Kalliossa sunnuntaipäivän ja lähdin polkemaan illalla kohti länttä. Sibeliuksen puiston kohdalla tuli sellainen fiilis, että tähän jäädään yöksi. Puistohan on kohtuullisen iso ja sen verran syrjässä, että kovin suurta liikenteen melua sinne ei kantaudu.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Paikka osoittautui ihan hyväksi valinnaksi. Sain nukkua rauhassa. Edes aamulla töihin tulleet puistotyöntekijät eivät häirinneet minua. He aloittivat nurmikon leikkaamisen toiselta puolelta puistoa. Kiitokset heille, kovin huomaavaista.

Yö ei kuitenkaan ollut kovin miellyttävä. Jostain syystä nukuin todella huonosti, vaikka paikka oli ihan hyvä. Näin jotain kummaa painajaista ja heräilin pari kertaa siihen, että palelin. Olin jättänyt untuvatakin alta fleecen pois, koska nukkumaan mennessäni ilma oli vielä aika lämmin. Virhe!

Pitäisi varmaan jatkossa laittaa herätyskello soimaan keskellä yötä, jotta heräisi pukemaan lisää vaatetta päälle. Yöllä tuli jopa niin kylmä, että jouduin nöyrtymään ja menemään kokonaan makuupussin sisään - asia josta en erityisemmin pidä. Toivottavasti en vilustunut.

Pakollinen turha tieto Sibeliuksen puistosta: Sibeliuksen puisto sai nimensä vuonna 1945. Sitä ennen puisto tunnettiin Humallahden puistona. Mistähän moinen alkuperäisnimi?

Veikkaa varusteiden paino

Partioaitan Facebook-sivuilla on meneillään kisa, jossa voi veikata käytössäni olevien varusteiden yhteispainon. Voittajalle luovutetaan palkinnoksi Osprey Talon 44 -reppu.

http://www.facebook.com/partioaitta

Toinen yö - Beach house

Vietettiin leffailta Mikan luona. Sen jälkeen polkaisin taas pyörän liikkeelle kohtii seuraavaa yöpaikkaa. Ilma oli kohtuullisen lämmin, eikä tuulta ollut juuri lainkaan. Päätin suunnistaa kohti Matinkylän rantaa.

Löysin sopivan suojaisen ja syrjäisen paikan aivan Matinkylän uimarannan vierestä. Teltan pystyttäminen meni jo vanhalla rutiinilla. Vaikka oli jo melko pimeää, en vaivautunut kaivamaan otsalamppua esiin. Ei tuon teltan pystyttäminen vaadi edes valoa.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Tyyni ja hiljainen ranta tarjosi juuri sen tunteen, mistä olin haaveillut suunnitellessani telttakauttani. Sellaista tunnetta on vaikea kuvailla. Siinä kun katsoo tyynelle merelle ja kuuntelee editse uivan sorsan juttelua, tuntuu, että juuri tällä hetkellä maailma on ihan ok paikka.

Edelleen minulla oli jonkin verran vaikeuksia nukahtamisen kanssa. Vähän se tilanne tuntuu edelleen oudolta. Yö oli taas aika kylmä - oli pakko kaivaa pipo ja hansikkaat esiin.

Aamuaurinko porotti sen verran tehokkaasti, että joskus aamupäivällä heräsin siihen, että oli todella kuuma. Yön alin lämpötila oli noin neljä astetta. Aamupäivällä auringossa oli noin kaksikymmentä astetta lämpimämpää. Ei ihme että meinasi tulla hiki.

Vähän pisti hymyilyttämään, kun kömmin ulos teltassa. Ensimmäinen asia mitä näin oli bikineissä aurinkoa ottava nainen. Melko hyvä valinta teltan sijoittamiselle.

Tämä oli hieno paikka.

Ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö tuli vietettyä Olarin vieressä olevassa keskuspuistossa. Paikka on aika suosittu ulkoilualue, mutta tällä kertaa sain olla aika rauhassa. Metsän halki risteilee ulkoilureittejä, jotka vetivät varsinkin lauantaiaamuna väkeä ulkoilemaan.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Saavuin paikalle melko myöhään illan hämärtyessä. Avasin ensimmäisen kerran telttapussin vasta tuossa vaiheessa. Minulla ei oikeastaan ollut mitään käsitystä millainen teltta minulle on annettu. Halusin testata teltan kasaamisen vaikeutta aidossa tilanteessa.

Olin varautunut siihen, että ensimmäiseen teltan pystyttämiseen voi mennä vähän aikaa, ja että kaikki ei välttämättä mene kuin strömsössä. Ajattelin, että pääsempähän sitten kertomaan blogilla hauskaa tarinaa miten olen teltan kanssa tumpeloinut ja taistellut.

Vaan niin siinä vain kävi, että tämä suunnitelma meni pahasti pieleen. Yllätyin melkoisesti kun koko operaatio oli ohi alle kymmenessä minuutissa. Teltan pystyttäminen olikin ihan naurettavan helppoa. Aika paljon on teltat muuttuneet siitä kun lapsena niitä kasasin. Nips naps, valmis!

Kello oli tässä vaiheessa noin yksitoista, joten painuin saman tien pehkuihin. Tämä kohta ei sitten mennytkään ihan yhtä helposti kuin pystytysoperaatio. Taisin olla vielä sen verran ihmeissäni tästä kaikesta, että en meinannut saada millään unta. Vaikka teltassa nukkuminen ei tietenkään ole mukavuusasteeltaan ihan Mikan täyshoitolaan verrattavissa, niin ei tuota nyt ihan kokonaan voi pistää epämukavuuden piikkiin. Kyllä se pyöriminen taisi ennemän johtua ihan siitä, että jännitti ja oli jotenkin levoton olo.

Lopulta kun nukahdin, heräsin seuraavan kerran vähän ennen kahtatoista. Kai se jotain kertoo unen laadusta, jos nukkuu sikeästi noin yksitoista tuntia putkeen. Ei paha.

Pakko kyllä sanoa, että yön kylmyys pääsi hieman yllättämään. Onneksi oli varustetta sen verran hyvin mukana, että siitä selvisi ihan vain laittamalla enemmän vaatetta päälle. Minulla on sellaiset nukkumistottumukset, että minun täytyy saada pitää kädet "vapaana". Minulle on täysin mahdoton ajatus, että menisin kokonaan makuupussin sisälle. Ei pysty, liian ahdistavaa. Muumioiden hommaa sellainen. Sen takia kai se kylmä pääsi yllättämään. No onneksi oli lämmin untuvatakki.

Ihan lupaava alku. Toki luontoäiti avitti sen verran, että kelit olivat aika optimaaliset. Sain aika pehmeän laskun tälle telttailulle. Voi olla, että kun taivaalta sataa kissoja ja koiria, tilanne on on hieman eri. Sitä odotellessa.

Vihdoin!

Ette usko miten hyvältä tuntui polkaista pyörä vauhtiin retkeilyvarusteet kyydissä! Alkuviikko kului todella hitaasti Mikan täyshoitolassa. Tänään tuumasin, että nyt on mies ihan riitävän terve, joten painuin metsään.

Kirjoitan pitemmän raportin huomenna. Nyt vedän vain henkeä ja kuuntelen metsän ääniä.

En muistanutkaan miten hyvältä iltainen metsä tuoksuu.

Muutto

Ensimmäinen yö teltassa takana. Tai no, niin oli tarkoitus, mutta toisin kävi. Kuumeilu lannisti mihen niin, että oli pakko nöyrtyä ja todeta, että telttaan muuttaminen saa odottaa vielä muutaman päivän. Tänään kävin verikokeissa, joiden tuloksista näkyi jonkinsortin tulehdus. Nyt popsitaan antibiotteja seuraavat 10 päivää. Realistisesti ajateltuna tuskin vielä alkuviikosta päästään telttailemaan. Ei auta kuin olla kärsivällinen ja odottaa.

Onneksi on niinkin hyviä ystäviä kuin tuo Mika. Aika liriinhän sitä olisi joutunut, jos hän ei olisi auttanut ensin kämpän paketoinnissa ja sitten tarjoamalla majapaikan sairastelun ajaksi. Niin ja sama tyyppi otti kaksi kissaanikin koko neljäksi viikoksi hoitoon. Taidan jäädä aika ison palveluksen velkaa.

Pakko muuten kertoa vielä jatkokertomus siitä vuokraisännästäni. Vuokranantaja Veikko käväisi kämpälläni sunnuntaina. Kuten edellisessä tekstissäni kerroin, kaveri oli mystisesti unohtanut mitä olimme sopineet tavaroideni säilytyksestä. Sunnuntain käynnin syyksi hän ilmoitti asunnon kunnon tarkastamisen, mutta todellinen syy käynnille paljastui aivan toiseksi. Ensin hän kierteli ja kaarteli asiaa ja teki vaivaantuneesti tikusta asiaa. Lopulta hän teki sen mitä olin osannut pelätäkin. Hän kysyi, että voidaanko sopia erillisestä korvauksesta tavaroiden säilyttämiselle.

Ei jumalauta! Kyllä on äijällä pokkaa! Ensin esitetään miellyttävää ja reilua kaveria ja luvataan, että totta kai tavarat voi jättää asuntoon remontin ajaksi. Sitten unohdetaan kaikki lupaukset ja ruvetaan kyselemään korvausta tavaroiden säilyttämiselle. Siinä kohtaa minulla näytti mittari punaista ja tein hänelle selväksi, että tuollaiset puheet loppuu tähän paikkaan. Minua ei kiristetä tai vedätetä tuolla tavalla. Jos jotain sovitaan, siitä pidetään kiinni. En todellakaan maksa mitään ylimääräistä tuollaiselle vedättäjälle.

Hermo paloi siinä määrin, että pyysin häntä poistumaan muutaman voimasanan säestyksellä. Vaan tämäkös kävi Veikko-sedän kunnian päälle. "Minä omistan tämän asunnon, ethän sinä voi minua täältä ulos heittää!" Muistutin Veikko-setää siitä, että hän on vuokrannut asunnon minulle, ja että asunto on minun hallussa vielä tämän vuorokauden. Minä todellakin voin heittää hänet pihalle omasta kodistani.

Veikko setä ei tästä tykännyt, vaan jäi uhmakkaasti haastamaan vielä riitaa. Tässä kohtaa oma kiuas kävi jo aika kuumana. Vein oman naamani hänen naamansa eteen viiden sentin etäisyydelle ja annoin palaa. Taisi olla aika painokelvotonta tekstiä. Sitten Veikko-setä alkoi mutista jotain rosikseen menemisestä. Kun se ei tehonnut, viimeisenä keinona hän alkoi haastaa minua nyrkkihippasille. Lopulta hän kuitenkin poistui pitkin hampain kielenkäyttöäni (syystäkin) arvostellen ja samalla mutisten miten häntä ei ole vielä koskaan aikaisemmin omistamastaaan asunnosta heitetty pihalle. No, nyt on.

Hiipivä ahdistus - piilotettu potutus

Yksi päivä aikaa telttaan muuttamiseen. Nyt on ahdistus aika korkeissa lukemissa. Ei niinkään sen takia, että jännittäisi tai pelottaisi muuttaa telttaan, vaan sen takia miten saan hoidettua kaikki käytännön asiat. Ei ole kaikki mennyt ihan putkeen viime päivinä.

Suurin ahdistuksen aihe on tämä edelleen jatkuva kuume. Olen ollut lähes koko viikon kuumeessa, eikä loppua näy vieläkään. Kaiken tämän esivalmistelun, psyykkaamisen ja "uhoamisen" jälkeen näyttää uhkaavasti siltä, että telttaan muuttaminen ei tule onnistumaan ensimmäisten päivien aikana. Vituttaa. Isosti. Ei sitä voi oikein muuten kuvata.

Sitten on tämä kämpän paketointi. Olen siis tällä hetkellä väliaikaisasunnossa samassa taloyhtiössä, jossa varsinainen kotini on. Remontti kestää yhteensä noin neljä kuukautta per rakennus, mutta eri rakennusten remontit syklitetään eri tahtiin. Tämän syklittämisen ansiosta samasta taloyhtiöstä löytyi eri rakennuksesta tämä väliaikainen asunto lähes koko remontin ajaksi, lukuunottamatta niitä viimeistä neljää viikkoa, jotka asun teltassa. Nyt minun pitäisi siirtää kaikki tavarani paketoituna makuuhuoneeseen, koska tämän asunnon remontti alkaa maanantaina. Arvatkaa vaan olenko vielä aloittanut pakkaamista?

Oman lisämausteensa tähän asunnon paketointihärdelliin toi "mukava" vuokraisäntäni Veikko. Olimme sopineet suullisesti, että kun asunto on remontin ajan tyhjillään, voin pakata tavarani makuuhuoneeseen neljäksi viikoksi odottamaan paluumuuttoani varsinaiseen kotiini. Eilen kävin sähköpostikeskustelua vuokrasedän kanssa, ja kuinka ollakaan hän ei enää "muistanutkaan" tavaroiden säilytykseen liittyvää sopimustamme. Olin taas ollut niin sinisilmäinen idiootti, että olin luottanut vain suulliseen sopimukseemme. Vuokrasetä valehteli ihan pokkana, että kämpän pitää olla kokonaan tyhjä, ja että väitti emme ole sopineet tavaroiden säilytyksestä mitään.

Kävin kohtuullisen kierroksilla. Kirosanoja pääsi ulos aika kirjava joukko. Miettikää mikä tilanne: Viikonloppu, maanantaina alkava asunnottomuus, kaksiollinen kalusteita ja uutinen, että tavaroilleni ei olekaan säilytyspaikkaa. Jokainen minut vähänkään paremmin tunteva osaa arvata mitä seuraavaksi tapahtui. Kirjoitin Veikko-sedälle muutaman sähköpostiviestin sellaisella tylytyksellä, että lopulta hän ymmärsi perääntyä ja "olla niin armollinen", että saan jättää tavarani säilytykseen - aivan kuten alunperin olimme sopineet. Helvetti kun joutuu sovituista asioista vielä erikseen tappelemaan! Pistää niin vihaksi!

Jotta tämä sählääminen saataisiin vielä maksimoitua, ilmaantui vielä yksi vähemmän mukava yllätys. Viime viikolla remonttia tekevä rakennusyhtiö oli lähettänyt asukkaille tiedotteen, että varastotilat on tyhjennettävä keskiviikkoon mennessä. No, minä tein työtä käskettyä ja kävin tyhjentämässä kellarikomeron. Vaan enpä tullut lukeneeksi sitä tiedotetta riittävällä tarkkuudella. Siellä oli sivulauseessa mainittu, että myös pyörävarasto tulee myös tyhjentää. Kaikki varastoon jääneet pyörät siirretään rakennusyhtiön toimesta pihalla olevaan varastokonttiin. Kiva, nyt minun pyöräni on siellä kontissa lukkojen takana ja rakennusyhtiön väkeä on seuraavan kerran paikalla maanantaiaamuna.

Tämähän menee putkeen. Mitähän seuraavaksi? Kissat karkaavat ikkunasta pihalle? Takatalvi? Telttailun kieltävä poikkeuslaki? Suomi häviää Ruotsille?

Puuh... Hengitä.

Kamat kasaan

Tänään kävin Partioaitan toimistolla hakemassa varusteet. Mukaan lähti teltta, 2 makuualustaa, makuupussi, ulkoiluvaatetta, trangia, pyörälaukut, reppu, otsalamppu ja erinäinen määrä pienempää sälää. Erittäin kattava paketti. Jos ei noilla selviä, niin sitten ei millään.

Hieman viime tippaan tämä varusteiden hakeminen meni. Ylihuomenna pitäisi laittaa teltta ensimmäisen kerran pystyyn. Järki sanoo, että kannattaisi edes kerran harjoitella sitä pystyttämistä. Vaan koskapa minä olisin järkeäni kuunnellut. Taitaa mennä tämäkin juttu takki auki -asenteella. "Hei, mä oon insinööri, kuin vaikeeta se voi olla?"

Toinen viime tippaan mennyt asia on tämä asunnon pakkaaminen. Tämä viikko on mennyt suurimmaksi osaksi kuumeessa, joten en ole oikein jaksanut tehdä tuon asian suhteen mitään. Pitäisi vielä ennen maanantaita tyhjentää kaikki kaapit ja sulloa kaikki kalusteet ja tavarat makuuhuoneeseen remppamiesten tieltä pois. Taitaa mennä sunnuntaihin. No, mikäs kiire tässä. Parannellaan nyt tämä kuume ensin rauhassa.

Näistä varusteista on muuten pakko mainita tämä sateen kestävä takki + housut -yhdistelmä. Partioaitan kaverit väittivät pokerina, että tämä hyvin kevyestä ja ilmeisen hengittävästä kankaasta valmistettu ulkoiluasu kestää vettä ja tuulta niin hyvin, että se päällä voi mennä kastumatta vaikka suihkuun. Ilmeeni oli varmaankin hieman epäuskoinen, kun kaverit vakuuttelivat olevansa aivan tosissaan ja haastoivat minut testaamaan.

Okei, jos tuo nyt olisi joku paksu ja raskas sadeasu, niin mikäs siinä, varmaan pitäisi vettä. Mutta jos kangas on noin ohutta ja painaa vähemmän kuin yksikään oma ulkoilutakkini, niin höpönlöpön, en usko! Saumoista ainakin on pakko vuotaa. Joten ei muuta kuin suihkuun ja testaamaan.

Mutta miten kävikään? Perhana! Tämähän toimii, oikeasti! No enpä olisi uskonut!

Eivät puhuneet paskaa Partioaitan pojat. Jätin alle vaatteita, jotta näksin pääseeko vettä mistään läpi. No eipä päässyt. Ei tipan tippaa. Jopa irrotettava huppuosa piti veden, vaikka suihkutin päähän ja niskaan. Jännää. Hyvin jännää.

Hitto, jos varusteet pitävät näin hyvin vettä, niin aika paljon vähemmän tässä tarvitsee tulevia sadepäiviä murehtia.

Perspektiiviä

Jännä miten sitä elämä lyö joskus perspektiivit täysin uusiksi.

Vajaa kaksi viikkoa aikaa telttakauden aloittamiseen. Nyt pitäisi olla sellainen olo, että jännittää ja kauhistuttaa lähteä "suureen seikkailuun" kohti omaa epämukavuusaluettaan. Tässä vaiheessa sitä varmaan pitäisi olla kaikki ajatukset siinä miten tuo telttailu tulee onnistumaan ja millaista se tulee olemaan. Pitäisi varmaan tuntea perhosia vatsan pohjalla. Pitäisi varmaan tuntua jossain.

Pitäisi varmaan myös jännittää senkin takia mitä lääkäri minulle sanoi. Minulla on ollut pitkään selän kanssa pieniä ongelmia. Lääkäri suositteli ortopedillä käymistä ja viipalekuvia, koska oireet täsmäävät selkärankareumaan. Eihän se tietenkään varmaa ole, että kyse on juuri siitä, mutta parempi varmistaa asia. Kuitenkin, pitäisi varmaan jännittää sitä miten selkä reagoi telttailuun, ja miten projekti siinä suhteessa onnistuu. Muutenkin kai pitäisi olla sellainen tunne, että kun epäillään selkärankareumaa, sen pitäisi tuntua jotenkin vakavalta.

Vaan kun ei tunnu. Ei viimeisen viikon tapahtumien jälkeen. Sen verran isoja uutisia olen kuullut, että nämä omat jutut tuntuu niin naurettavan pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta. Perspektiivi meni aika isosti uusiksi.

Ensin sain kuulla, että serkkuni liian aikaisin syntyneet kaksostyttäret menehtyivät pian synnytyksen jälkeen. Tämä uutinen tuli aika pahasti puskista, koska en ollut vielä edes kuullut hänen olevan raskaana. Kuulemani mukaan laskettu aika olisi ollut vasta joskus elokuussa. Melkoisen pysäyttävä uutinen.

Tänään sain kuulla toisen pommin. Pitkään mystisesti sairastellut ja rajusti laihtunut ystäväni kertoi, että häneltä oli löydetty röntgenkuvissa kasvain rintakehästä. Sen epäillään olevan lymfooma. Ei jumalauta... Alle kolmikymppinen kaveri.

Aika hiljaiseksi vetää.

Onkohan tämä telttaprojekti sittenkään niin iso juttu?