Ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö tuli vietettyä Olarin vieressä olevassa keskuspuistossa. Paikka on aika suosittu ulkoilualue, mutta tällä kertaa sain olla aika rauhassa. Metsän halki risteilee ulkoilureittejä, jotka vetivät varsinkin lauantaiaamuna väkeä ulkoilemaan.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla

Saavuin paikalle melko myöhään illan hämärtyessä. Avasin ensimmäisen kerran telttapussin vasta tuossa vaiheessa. Minulla ei oikeastaan ollut mitään käsitystä millainen teltta minulle on annettu. Halusin testata teltan kasaamisen vaikeutta aidossa tilanteessa.

Olin varautunut siihen, että ensimmäiseen teltan pystyttämiseen voi mennä vähän aikaa, ja että kaikki ei välttämättä mene kuin strömsössä. Ajattelin, että pääsempähän sitten kertomaan blogilla hauskaa tarinaa miten olen teltan kanssa tumpeloinut ja taistellut.

Vaan niin siinä vain kävi, että tämä suunnitelma meni pahasti pieleen. Yllätyin melkoisesti kun koko operaatio oli ohi alle kymmenessä minuutissa. Teltan pystyttäminen olikin ihan naurettavan helppoa. Aika paljon on teltat muuttuneet siitä kun lapsena niitä kasasin. Nips naps, valmis!

Kello oli tässä vaiheessa noin yksitoista, joten painuin saman tien pehkuihin. Tämä kohta ei sitten mennytkään ihan yhtä helposti kuin pystytysoperaatio. Taisin olla vielä sen verran ihmeissäni tästä kaikesta, että en meinannut saada millään unta. Vaikka teltassa nukkuminen ei tietenkään ole mukavuusasteeltaan ihan Mikan täyshoitolaan verrattavissa, niin ei tuota nyt ihan kokonaan voi pistää epämukavuuden piikkiin. Kyllä se pyöriminen taisi ennemän johtua ihan siitä, että jännitti ja oli jotenkin levoton olo.

Lopulta kun nukahdin, heräsin seuraavan kerran vähän ennen kahtatoista. Kai se jotain kertoo unen laadusta, jos nukkuu sikeästi noin yksitoista tuntia putkeen. Ei paha.

Pakko kyllä sanoa, että yön kylmyys pääsi hieman yllättämään. Onneksi oli varustetta sen verran hyvin mukana, että siitä selvisi ihan vain laittamalla enemmän vaatetta päälle. Minulla on sellaiset nukkumistottumukset, että minun täytyy saada pitää kädet "vapaana". Minulle on täysin mahdoton ajatus, että menisin kokonaan makuupussin sisälle. Ei pysty, liian ahdistavaa. Muumioiden hommaa sellainen. Sen takia kai se kylmä pääsi yllättämään. No onneksi oli lämmin untuvatakki.

Ihan lupaava alku. Toki luontoäiti avitti sen verran, että kelit olivat aika optimaaliset. Sain aika pehmeän laskun tälle telttailulle. Voi olla, että kun taivaalta sataa kissoja ja koiria, tilanne on on hieman eri. Sitä odotellessa.