Viides yö - Lauttasaaren vesitorni

Yöksi ja aamuksi oli luvattu sateita, joten tällä kertaa halusin minimoida työmatkan pituuden. Sateessa polkeminen ei ole mitään herkkua, joten parempi löytää yöpaikka jostain kohtuullisen läheltä. Valitsin Lauttasaaren.

Olin jo aikaisemmin katsellut kartasta, että Lauttasaaressa on useampikin paikka, jonne voi teltan kanssa mennä. Polkaisin pyörälläni kohti vesitornia, jonka ympärillä on kalliosta pusikkoa sen verran, että siellä saa teltan varmasti riittävän suojaisaan paikkaan.

Koska luvassa oli vesisadetta, otin ensimmäisen kerran telttakiilat käyttöön. Tähän asti en ollut kiiloja tarvinnut, koska teltta pysyy erittäin hyvin paikallaan ilmankin. Nyt kuitenkin ajattelin, että parempi varmistaa kiiloilla, että teltan sisäkangas ja ulkokangas eivät osu toisiinsa. En tiedä oliko tämä oikeasti mitenkään tarpeellista, mutta halusin pelata varman päälle.

Ensimmäistä kertaa sain teltalleni vieraan. Lauttasaaressa asuva kollegani Miika tuli käymään. Kuten kuvasta näkyy, Miika oli riehakkaalla tuulella ja nautti seurastani täysin rinnoin.

Miikan valvovan silmän alla virittelin ensimmäistä kertaa trangian toimintakuntoon. Olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa retkimuonaa ja kaasupatruunan. Trangia on laitteena niin yksinkertainen, että tällainen aloittelijakin osaa sitä käyttää ihan ilman käyttöohjeitakin. Voi sanoa, että trangian käyttämisessä ei ole oikeastaan mitään vaikeaa. Mutta miten sujuvaa tuo ensimmäinen käyttökerta oli, siitä voi olla montaa mieltä. Pientä kankeutta oli havaittavissa, mutta se varmaan hioutuu pois kokemuksen myötä.

Ruuaksi olin ostanut Blå Bandin Thaikana-aterian. Varsin näppärä tuote. Ei muuta kuin trangialla vesi kiehumaan, kaadetaan vesi annospussiin, annetaan hautua 10 min ja syödään suoraan pussista. Eipä tarvitse paljoa tiskaamisen kanssa tapella. Kun se vielä maistuikin oikein hyvltä, niin kokemus jäi erittäin positiiviseksi.

Ainoa pieni asia mitä voi vähän moittia on tuo annospussin hinta. Vajaat seitsemän euroa annoksesta on varsinkin näin urbaaneissa olosuhteissa kohtuullisen paljon, koska tarjolla on myös kilpailevia syömismuotoja lähes samaan hintaan. Jos vaikka pasta-annos viereisessä kahvilaravintolassa maksaa kahdeksan euroa, niin pistää se vähän miettimään. Tai vastaavasti pitsaa voi saada jo halvemmallakin kuin tuon annospussin hinnalla. No, kaikki on tietenkin suhteellista.

Trangiaa viritellessäni huomasin, että unohdin ostaa lusikka-haarukan. Milläs sitä nyt syödään? Vaan eipä hätää, luovana insinöörinä askartelin oksasta itselleni "lusikan", joka suoriutui tehtävästään varsin mallikelpoisesti.

 

Viha-rakkaus-suhteen piirteitä saava tarinani makuupussin kanssa sai yöllä positiivisen käänteen. Tällä kertaa onnistuimme löytämään yhteisen sävelen ja sain nukuttua erittäin hyvin kylmästä ja sateisesta yöstä huolimatta. Löysin vihdoin miellyttävän nukkuma-asennon, jossa mennään kokonaan pussin sisään. Untuvatakkia en laittanut tällä kertaa päälle, vaan makuupussin sisään vetoketjun puolelle. Vetoketjun kohdalta hohkaa aina sen verran kylmää ilmaa, että tämä kikka osoittautui erinomaiseksi. Ei ehkä ihan oppikirjamainen ratkaisu, mutta väliäkö sillä? Nukuin todella hyvin. Edes yöllinen sade ei häirinnyt millään tavalla.

Aamulla kun purin leiriä, onnistuin tekemään itseni naurunalaiseksi. Teltan päälikangasta pakatessani pieni tuulen puuska teki tepposet:

Onneksi kukaan ei nähnyt. Nauraisivat pian kylillä, jos saisivat tietää.

Päivän turha tieto: Miikan mukaan Lauttasaaren vesitorni on ensimmäinen Suomessa rakennettu sienimallinen vesitorni.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla