Hiipivä ahdistus - piilotettu potutus

Yksi päivä aikaa telttaan muuttamiseen. Nyt on ahdistus aika korkeissa lukemissa. Ei niinkään sen takia, että jännittäisi tai pelottaisi muuttaa telttaan, vaan sen takia miten saan hoidettua kaikki käytännön asiat. Ei ole kaikki mennyt ihan putkeen viime päivinä.

Suurin ahdistuksen aihe on tämä edelleen jatkuva kuume. Olen ollut lähes koko viikon kuumeessa, eikä loppua näy vieläkään. Kaiken tämän esivalmistelun, psyykkaamisen ja "uhoamisen" jälkeen näyttää uhkaavasti siltä, että telttaan muuttaminen ei tule onnistumaan ensimmäisten päivien aikana. Vituttaa. Isosti. Ei sitä voi oikein muuten kuvata.

Sitten on tämä kämpän paketointi. Olen siis tällä hetkellä väliaikaisasunnossa samassa taloyhtiössä, jossa varsinainen kotini on. Remontti kestää yhteensä noin neljä kuukautta per rakennus, mutta eri rakennusten remontit syklitetään eri tahtiin. Tämän syklittämisen ansiosta samasta taloyhtiöstä löytyi eri rakennuksesta tämä väliaikainen asunto lähes koko remontin ajaksi, lukuunottamatta niitä viimeistä neljää viikkoa, jotka asun teltassa. Nyt minun pitäisi siirtää kaikki tavarani paketoituna makuuhuoneeseen, koska tämän asunnon remontti alkaa maanantaina. Arvatkaa vaan olenko vielä aloittanut pakkaamista?

Oman lisämausteensa tähän asunnon paketointihärdelliin toi "mukava" vuokraisäntäni Veikko. Olimme sopineet suullisesti, että kun asunto on remontin ajan tyhjillään, voin pakata tavarani makuuhuoneeseen neljäksi viikoksi odottamaan paluumuuttoani varsinaiseen kotiini. Eilen kävin sähköpostikeskustelua vuokrasedän kanssa, ja kuinka ollakaan hän ei enää "muistanutkaan" tavaroiden säilytykseen liittyvää sopimustamme. Olin taas ollut niin sinisilmäinen idiootti, että olin luottanut vain suulliseen sopimukseemme. Vuokrasetä valehteli ihan pokkana, että kämpän pitää olla kokonaan tyhjä, ja että väitti emme ole sopineet tavaroiden säilytyksestä mitään.

Kävin kohtuullisen kierroksilla. Kirosanoja pääsi ulos aika kirjava joukko. Miettikää mikä tilanne: Viikonloppu, maanantaina alkava asunnottomuus, kaksiollinen kalusteita ja uutinen, että tavaroilleni ei olekaan säilytyspaikkaa. Jokainen minut vähänkään paremmin tunteva osaa arvata mitä seuraavaksi tapahtui. Kirjoitin Veikko-sedälle muutaman sähköpostiviestin sellaisella tylytyksellä, että lopulta hän ymmärsi perääntyä ja "olla niin armollinen", että saan jättää tavarani säilytykseen - aivan kuten alunperin olimme sopineet. Helvetti kun joutuu sovituista asioista vielä erikseen tappelemaan! Pistää niin vihaksi!

Jotta tämä sählääminen saataisiin vielä maksimoitua, ilmaantui vielä yksi vähemmän mukava yllätys. Viime viikolla remonttia tekevä rakennusyhtiö oli lähettänyt asukkaille tiedotteen, että varastotilat on tyhjennettävä keskiviikkoon mennessä. No, minä tein työtä käskettyä ja kävin tyhjentämässä kellarikomeron. Vaan enpä tullut lukeneeksi sitä tiedotetta riittävällä tarkkuudella. Siellä oli sivulauseessa mainittu, että myös pyörävarasto tulee myös tyhjentää. Kaikki varastoon jääneet pyörät siirretään rakennusyhtiön toimesta pihalla olevaan varastokonttiin. Kiva, nyt minun pyöräni on siellä kontissa lukkojen takana ja rakennusyhtiön väkeä on seuraavan kerran paikalla maanantaiaamuna.

Tämähän menee putkeen. Mitähän seuraavaksi? Kissat karkaavat ikkunasta pihalle? Takatalvi? Telttailun kieltävä poikkeuslaki? Suomi häviää Ruotsille?

Puuh... Hengitä.