Kahdeskymmenes yö - Rantojen mies

Kaksikymmentä yötä putkeen teltassa. Aikamoista. Edes armeijassa ei tullut vietettyä näin pitkää jaksoa putkeen telttamajoituksessa. Niin no toisaalta... Enhän minä mitään armeijaa käynyt, vaan puolisotilaallisen pursiseuran, jota myös laivastoksi kutsutaan.

Omituista miten nopeasti tämä aika on mennyt. Kaksi kolmasosaa takana, vaikka juurihan minä tämän aloitin. Outoa.

Eilen oli niin kaunis päivä, että teki mieli mennä meren rantaan. Lähdin randomilla polkemaan Espoon rantaraittia, kunnes vastaan tulisi sopiva yöpymispaikka. Siinä hitaasti polkiessani ja ympärilleni katsoessani eteeni jarrutti nuori mies ja kysyi: "Millasta reissua oot tekemässä?"

Kaveri harrasti itse pyöräreissuja, ja oli tietenkin kiinnostunut projektistani. Hän vaikutti melkein puoliammattilaiselta, joten tein heti selväksi, etten ole mikään eräjorma tai pyöräilijätyyppi. Jäin juttelemaan hänen ja hänen vaimonsa kanssa joksikin aikaa. Taas tuli blogille pari lukijaa lisää. Ihan kiva kun vähän nuoremmatkin ihmiset uskaltaa tulla juttelemaan ja kyselemään. En pistä yhtään pahakseni.

Sopiva yöpymispaikka löytyi läheltä Haukilahtea. Teltta tuli laitettua parin kymmenen metrin päähän rantaviivasta. Siinä telttaa pystyttäessä paikalla maleksivat lapset ihmettelivät puuhiani. Yksi heistä rohkeni avata suunsa, jolloin käytiin seuraava keskustelu:

Poika: "Aioksä laittaa teltan siihen?"

Aapo: "Joo."

Poika: "Miks?"

Aapo: "Miksen?"

Lapset jäivät katsomaan minua hölmistyneenä. Ilmeet olivat sellaisia, että siellä oli useamman päässä solu etsimässä toista.

Telttaa pystyttäessäni paikalle eksyi keski-ikäinen pariskunta. Taas päädyin juttelemaan tuntemattomille. Ja taas sain uusia lukijoita blogille. Näemmä meistä suomalaisista tulee sosiaalisempia kun kelit lämpenee. Talvellahan me vain murahtelemme toisillemme.

Ei pöllömpi paikka viettää yönsä.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla