Yhdeksästoista yö - Hotelli Mika K

Puuh. Heräsin melkoiseen kuumuuteen. Olin aikalailla hiestä märkä. Ei ihan miellyttävin mahdollinen herääminen. Näillä keleillä käyttämäni kolmen vuodenajan makuupussi taitaa olla vähän liikaa.

Koska eilen tuli Ruotsi - Suomi jalkapallo-ottelu, minun oli tietenkin pakko päästä katsomaan sitä jonnekin. Mika K (ei se toinen Mika) tarjosi mahdollisuuden jalkapallon katsomiseen ja lupasi tarjota minulle lonkeroa, votka-russiania ja GT:a. Myyty!

Valitettavasti Mika K ei asu kovin lähellä työpaikkaani. Hän asuu Espoon Järvenperässä, noin 20 kilometrin päässä Ruoholahdesta. Jollekin hyväkuntoiselle ja innokkaalle pyöräilijällehän tuo ei oli matka eikä mikään, mutta minulle se on jo melkoinen urakka. Onneksi puolivälissä pääsin Anteron luokse pikku paussille. Ei tarvinnut ihan yhteen pötköön koko matkaa polkea.

Jossain vaiheessa keskellä Järvenperää kysyin itseltäni: "Miksi sinä Aapo olet keskellä peltoa? Miten sinä tänne päädyit?"

Päätin hieman "oikaista" tajuamatta, että tämä puoli Espoosta on oikeastaan jo melkein maaseutua. Vastaan tuli pelto, jonka poikki jostain syystä päätin pyöräni taluttaa. Pellolla ei vielä kasvanut mitään, joten kehtasin moisen tempun tehdä.

Siinä kohtaa kun piti ylittää pari metriä syvä oja, jonka pohjalla oli reilusti vettä, oikaiseminen ei tuntunutkaan enää kovin hyvältä idealta. Kun pyörän eturengas meinasi jäädä jumiin siihen ojan pohjalla olevaan liejuun, oikaiseminen tuntui jo aika huonolta idealta. Sitten kun vielä könysin ojasta ylös, horjahdin kunnon nokkospuskaan - shortsit jalassa. Tuolla hetkellä oikaiseminen tuntui jo suorastaan typerältä idealta. Tunsin itseni melko isoksi idiootiksi. Onneksi kukaan ei nähnyt sitä tumpelointiani.

Kun lopulta pääsin Mika K:n luo, ei isäntä ollutkaan vielä tullut kotiin. Noh, kaunis päivä ja aurinko paistaa. Ei muuta kuin kirja esiin, ja istumaan pihalla olevalle penkille. Paikalle sattui vanhempi herrasmies kastelemaan pihan istutuksia. Hän avasi keskustelun retkeilystä nähtyään varusteeni. Kerroin tapani mukaan tarinani, ja sain taas yhden lukijan lisää blogilleni. Tämä jo eläkkeellä oleva toimitusjohtaja oli varsin leppoisa ja puhelias kaveri, jonka kanssa kävin vajaan tunnin verran erittäin mielenkiintoista keskustelua. Jännää miten minusta on tullut tällainen tuntemattomille ihmisille höpöttelijä.

Mika K piti lupauksensa ja juotti minulle riittävästi lohdutusjuomaa Suomen ottaessa Ruotsilta selkäsaunaa vastaan. Kyytipojaksi grillattiin lihaa. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Isäntä.

Pieni miinus Mika K:n baarille oli kuitenkin luvatun votka-russianin puuttuminen. Kuulemma oli Alkosta loppu. Onneksi hän paikkasi tämän valtavan erehdyksen Chileläisellä Pinot Noir -viinillä.

Ilta meni sen verran pitkäksi, että kun piti lähteä nukkumaan, ei oikein huvittanut ryhtyä etsimään läheisestä metsästä sopivaa telttapaikkaa. Niinpä Mika K:n takapihan terassi sai kelvata. Ihan riittävän hyvä paikka.

Tämä "hotelli" osoittautui lopulta erinomaiseksi valinnaksi. Aamiainen oli tämän reissun toistaiseksi paras. Oli aika luksusta, kun eteen kannettiin lattea ja kuorittuja kurkkuja.

Aamiaisella sain Mika K:lta myös mielenkiintoisen raamattuun liittyvän historiallisen oppitunnin Nuubialaiskirjeistä: "Ken majoittaa veljensä terassille, älköön joutuko kuuntelemaan vittuilua kurkun kuorimisesta tahi paksuista viipaleista." En minä sillä... Minä vain ihmettelin ääneen.


Näytä Teltassa suuremmalla kartalla