Kun palasin takaisin kotiin, päätin, että en kirjoita tätä epilogia liian pian projektin päättymisen jälkeen. Halusin odottaa viikon ja jäsennellä ajatuksiani rauhassa. Kotiin palaaminen on vaatinut aivan samanlaista sopeutumista kuin aikanaan telttaan muuttaminen. Tuossa sopeutumusvaiheessa yhteenvedon tekeminen on vaikeaa, eikä sitä kannata edes yrittää.
Viikko sitten, astuessani tähän huoneistoon, se oli täysin tyhjä. Nyt kun katson ympärilleni, näen edelleen pahasti kesken olevan muutto-operaation. Kalusteet ja tavarat ovat kyllä sisällä asunnossa, mutta kaaos ja sekosotku on edelleen massiivinen. Annoin itselleni luvan järjestellä tavaroitani omaan tahtiini pitämättä mitään kiirettä. Kaikki aikanaan.
"Joskus täytyy mennä kauas, että näkee lähelle." Tämä lausahdus on kuvannut kotiin palaamisen prosessiani. Ne arkipäiväiset itsestäänselvyydet, joita en aikaisemmin nähnyt on nyt paljon helpompi havaita. Aivan kuin olisin saanut mahdollisuuden tarkastella itseäni ja omaa elämääni sivustakatsojan roolista. Tuota mahdollisuutta ei elämä kovin usein tarjoa. Otan sen kiitollisena vastaan.
Kun aikanaan päätin lähteä matkalle omalle epämukavuusalueelleni, en osannut selittää sitä itselleni järjellä. Yritin kyllä, mutta se jäi kehnoksi yritykseksi. Tunnustan, että koko projekti oli vain hullu päähänpisto, jonka jostain selittämättömästä syystä halusin toteuttaa.
En löydä tuolle "selittämättömälle syylle" muuta termiä kuin intuitio. Toisenlaisesta kulttuurista, uskonnosta, perinteestä tai maailmankatsomuksesta tulevat voisivat löytää tuon sanan tilalle toisenlaisia vaihtoehtoja. Jossain kulttuurissa puhuttaisiin kohtalosta, toisessa jumalaisesta johdatuksesta. Kolmannessa saatettaisiin puhua pyhästä hengestä, neljännessä vain todeta Maktub. Koska nämä termit ovat minulle vieraita, tyydyn käyttämään sanaa intuitio.
Intuitioni sanoi minulle, että sinä tarvitset tätä matkaa. Se ei perustellut kantaansa millään tavalla, mutta sai minut silti uskomaan kertomaansa. Se ei käynyt hetkessä. Ajatus kyti oman aikansa, ja mieleni esitti lukuisia argumentaatioitaan puolesta ja vastaan. Jossain vaiheessa tajusin, että tätä päätöstä ei voi tehdä järkisyiden avulla. Lopetin rationaalisen ajattelun ja keskityin vain siihen tunteeseen, minkä pohdinta minussa herätti.
Huomasin, että aina kun mietin asiaa, aloin hymyillä. Jostain syystä minua alkoi aina naurattaa ajatus siitä, että muuttaisin "kodittomana" telttaan kuukaudeksi. Hihittelin itsekseni ajatuksen järjettömyydelle useita kertoja. Vaikka tietoinen mieleni kehitti minulle lukuisia syitä tulla järkiini ja unohtamaan koko pöhkön kuvitelmani, kuittasin nämä ajatukset toteamalla: "Se on vain luonnollista pelkuruutta, älä välitä siitä."
Niin minä tein oman pienen hyppyni tuntemattomaan ja sidoin itseni tiukasti kiinni päätökseeni. Aloin kirjoittaa blogia. Hankin projektilleni sponsorin. Laitoin oman egoni pantiksi. Tein kaikkeni, että en voisi epäuskon ja pelkuruuden hetkellä enää luikkia häntä kopien välissä pakoon. Väitän, että se oli onnistumisen kannalta välttämätöntä. Ilman näitä varotoimenpiteitä en varmaankaan koskaan olisi saanut aloitettua matkaani. Jokaiselle tulee jossain vaiheessa ennen tuntemattomaan astumista se epäröinnin ja kyseenalaistamisen hetki. Jos siihen hetkeen ei ole varautunut, päätyy helposti luovuttamaan. Kun se hetki koitti minulle, minulla ei ollut enää mahdollisuutta perääntyä.
No, kannattiko? Oliko intuitioni lopulta oikeassa?
Tietenkin oli. Minä todellakin tarvitsin tuota matkaa! Löysin tuolta matkaltani jotain sellaista mitä on hyvin vaikea sanoin kuvata. Ja vaikka osaisinkin sen selittää, en varmaankaan haluaisi sitä tehdä. Se on jotain niin henkilökohtaista, että parempi jättää se omaksi pieneksi salaisuudekseni.
Alan ymmärtää yhtä monissa eri kulttuureissa esiintyvää ilmiötä: Pyhiinvaellus. En ole aikaisemmin oikein ymmärtänyt, miksi niin monet ihmiset niin monissa eri kulttuureissa ja uskonnoissa tekevät niin. Koko touhu on tuntunut aina omituiselta uskonnolliselta fanaattisuudelta. Nyt alan kuitenkin ymmärrätää tätä ilmiötä hieman paremmin.
Vaikka oma matkani olikin vain vaatimattoman pieni pikapyrähdys oikean pyhiinvaelluksen rinnalla, se oli kuitenkin minulle iso ponnistus. Olen mukavuuksiin tottunut hyvinvointiyhteiskunnan kasvatti, jolla ei loppujen lopuksi ole mitään käsitystä siitä mitä oikea inhimillinen ponnistelu tarkoittaa.
"Ei se määränpää, vaan se matka." Tuossa lausahduksessa on nyt enemmän järkeä kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka pyhiinvaelluksessa on aina tietty määränpää tavoitteena, kyse ei kuitenkaan ole pelkästään perille pääsemisestä. Mekkaan, Lumbiniin tai Santiago de Compostelaan ei lähdetä perillä odottavan päämäärän takia. Sinne lähdetään matkan takia. Lähtöpiste ja määränpää ovat vain kehys sille mikä on oleellista. Se, mitä itse matka meille tekee, on tärkeintä.
Vaikka yleisesti ottaen pyhiinvaellus viittaa terminä aina uskonnollisuuteen, olen alkanut haastaa tuota ajatusmallia. Kyseessä on niin universaali ilmiö, että mielestäni siihen ei välttämättä tarvita uskontoa.
Eri uskonnot tarjoavat erilaisia kehyksiä tuolle matkalle, mutta mikään niistä ei ole toista parempi tai huonompi. Niinpä uskon, että meillä on vapaus valita oma matkamme. Toiselle se voi olla vuoden askeettinen vaellus erämaassa, toiselle se on viikonloppu mökillä. Jokaiselle meistä on oma matkamme. Sillä, miten hieno tai erikoinen tuo matka on, ei ole mitään merkitystä.
Oman matkani tehneenä tunnen olevani äärimmäisen etuoikeutettu. Olen päässyt kokemaan jotain sellaista, mitä nykypäivän länsimaisissa tietoyhteiskunnissa elävät ihmiset pääsevät kokemaan kovin kovin harvoin. Olen myös löytänyt minulle sopivan pyhiinvaellusreitin, jonne varmasti tulen joku päivä palaamaan. Kun seuraavan kerran tarvitsen aikalisää ja pysähdystä, tiedän mitä tehdä ja miten läheltä oma reittini kulkee.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Kahdeskymmenesyhdeksäs yö - Kaatosade
Rakennustyömaamme johtaja oli sanonut minulle, että perjantaina työmaalla vielä siivotaan, mutta lauantaina asuuntoon voi muuttaa jo aamusta. Päätin perjantai-iltana käydä katsomassa vieläkö siellä pyörii raksamiehiä. Ties vaikka voisin jo livahtaa tyhjään asuntooni. Vaan siellä oli vielä sellainen hyörinä ja pyörinä päällä, että ei sinne uskaltanut mennä.
Siispä vielä ainakin yksi yö ulkosalla. Sääennustuksen mukaan yöllä tulisi reilusti vettä. Olen koko kuukauden ajan ollut poikkeuksellisen onnekas kelien suhteen. Sateita on aina välillä ollut, mutta ne ovat aina ajoittuneet niin, etten ole joutunut kertaakaan kunnolla sateen armoille. Nyt tähän olisi tiedossa muutos.
Ehdin pystyttää telttani kotini lähellä olevalle niitylle ennen sateen alkamista. Menin telttaan lukemaan kirjaa, kunnes yhtäkkiä taivas repesi. Vettä tuli kuin... noh... paljon. Saan ensimmäisen kerran kaatosateen niskaani vasta viimeisenä iltana!
Kun teltta on sellainen, että ei tarvitse pelätä kastuvansa, sateella telttailu on oikeastaan aika kivaa. Ilma on raikkaan viileä, ja tasainen ropina teltan katossa kuullostaa veikeältä. Siirsin kirjan sivuun ja tuijottelin vain teltan ulkokankaan päältä valuvia vesinoroja. Siinä oli sitä samaa hypnoottisuutta kuin nuotion liekkien tuijottamisessa.
Myöhemmin illalla päädyin Kimmon seurassa istumaan iltaa SMJK:n poikien kanssa. Etkoilimme hienossa poikamiesboksissa, jonka sisutuksessa oli löydetty miehisyyden syvin olemus. Käytännössä ainoat kalusteet olivat työpöytä ja pöytäfutis-peli. Mitä muuta sitä mies voisi tarvitakaan?
Sade jatkui koko yön ja aamun. Siinä ropinassa oli hyvä nukkua. Vaikka teltan vesipatsasarvot eivät olekaan huippuluokkaa, pisaraakaan ei tullut mistään kohtaa läpi. Ei mitään ongelmia.
Aamulla minua odotti kotiinpaluu. Vatsassa oli perhosia. Miltähän se remontoitu kylppäri näyttää? Miltähän se tuntuu taas olla kotona? Kun aloitin pakkailemaan tavaroitani, sade oli tauonnut. Siinä pakkaillessani sade kuitenkin alkoi uudestaan. Olin tietenkin pakannut kuorihousut jo pyörälaukun pohjalle, enkä jaksanut kaivaa niitä sieltä enää esiin. Eihän tässä ole kuin pari sataa metriä kotiin, eihän tässä nyt enää ehdi kastua. Kuoritakki suojaa kuitenkin riittävän paljon.
Toisin kävi. Olin pysynyt kuivana koko kuukauden kestäneen telttailuprojektin, mutta kun jäljellä oli enää viisi minuuttia kotiin paluuseen, kastuin kunnolla. Kuoritakki suojasi kyllä yläosasta, mutta housut ja kengät kastuivat läpimäriksi. Lähellä oli, että olisin päässyt elvistelemään pysyneeni kuivana koko reissun. Vaan ei niin ei.
Märkänä mutta onnellisena palasin kotiin. Olipahan reissu.
Siispä vielä ainakin yksi yö ulkosalla. Sääennustuksen mukaan yöllä tulisi reilusti vettä. Olen koko kuukauden ajan ollut poikkeuksellisen onnekas kelien suhteen. Sateita on aina välillä ollut, mutta ne ovat aina ajoittuneet niin, etten ole joutunut kertaakaan kunnolla sateen armoille. Nyt tähän olisi tiedossa muutos.
Ehdin pystyttää telttani kotini lähellä olevalle niitylle ennen sateen alkamista. Menin telttaan lukemaan kirjaa, kunnes yhtäkkiä taivas repesi. Vettä tuli kuin... noh... paljon. Saan ensimmäisen kerran kaatosateen niskaani vasta viimeisenä iltana!
Kun teltta on sellainen, että ei tarvitse pelätä kastuvansa, sateella telttailu on oikeastaan aika kivaa. Ilma on raikkaan viileä, ja tasainen ropina teltan katossa kuullostaa veikeältä. Siirsin kirjan sivuun ja tuijottelin vain teltan ulkokankaan päältä valuvia vesinoroja. Siinä oli sitä samaa hypnoottisuutta kuin nuotion liekkien tuijottamisessa.
Myöhemmin illalla päädyin Kimmon seurassa istumaan iltaa SMJK:n poikien kanssa. Etkoilimme hienossa poikamiesboksissa, jonka sisutuksessa oli löydetty miehisyyden syvin olemus. Käytännössä ainoat kalusteet olivat työpöytä ja pöytäfutis-peli. Mitä muuta sitä mies voisi tarvitakaan?
Aamulla minua odotti kotiinpaluu. Vatsassa oli perhosia. Miltähän se remontoitu kylppäri näyttää? Miltähän se tuntuu taas olla kotona? Kun aloitin pakkailemaan tavaroitani, sade oli tauonnut. Siinä pakkaillessani sade kuitenkin alkoi uudestaan. Olin tietenkin pakannut kuorihousut jo pyörälaukun pohjalle, enkä jaksanut kaivaa niitä sieltä enää esiin. Eihän tässä ole kuin pari sataa metriä kotiin, eihän tässä nyt enää ehdi kastua. Kuoritakki suojaa kuitenkin riittävän paljon.
Toisin kävi. Olin pysynyt kuivana koko kuukauden kestäneen telttailuprojektin, mutta kun jäljellä oli enää viisi minuuttia kotiin paluuseen, kastuin kunnolla. Kuoritakki suojasi kyllä yläosasta, mutta housut ja kengät kastuivat läpimäriksi. Lähellä oli, että olisin päässyt elvistelemään pysyneeni kuivana koko reissun. Vaan ei niin ei.
Märkänä mutta onnellisena palasin kotiin. Olipahan reissu.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Aapo arvioi - kuoriasu
Käytössäni olleet asusteet ovat kaikki Marmotin tuotteita. Tärkeimpänä asusteena arvosteluvuoron saa kuoriasu. Kuoriasun takki: Marmot Oracle Jacket. Kuoriasun housut: Marmot Precip Full Zip Pant.
Oracle Jacket on kevyt veden ja tuulenpitävä shell-takki. Tällaiset kuoriasut ovat minulle uusi tuttavuus. Olen jotenkin pitänyt näitä moderneja ja kohtuullisen kalliita ulkoiluasuja aina elitistisenä höpöhöpönä. Nyt kun olen käyttänyt tätä takkia kuukauden, alan ymmärtää mistä näissä hightech vaatteissa on kyse. Onhan tämä ihan perhanan hyvä takki!
Vedenpitävyys on kiistaton, testasin tämän menemällä suihkuun takki päällä. Toimii. Tuulenpitävyydestäkään ei voi valittaa. Tämän kun laittaa päälle, kylmä ei tule ainakaan viiman takia.
Kuoriasuissa ongelmaksi muodostuu helposti hengittävyys. Jos kangas on vedenpitävä, niin voiko se olla samaan aikaan hengittävä? Omien kokemuksien mukaan tämä näyttäisi olevan mahdollista. Jos takkia pitää päällänsä samaan aikaan kun urheilee, kyllä siinä kuuma tulee. Mutta jos pidät takkia päälläsi normaalissa ulkoilmapuuhastelussa, jossa syke ei nouse korkealle, ei tämä mikään hiostava takki ole. Takista löytyy myös kainaloista vetoketjulliset tuuletusaumat. Nämä kun jättää auki, niin ilma kiertää mukavasti.
Valmistajan sivuilla on pitkä lista kryptisistä termeistä ja ominaisuuksista. Nämä eivät sano minulle yhtään mitään, joten en käy niitä tässä läpi. Parempi todeta vain lyhyesti: Laadukas takki! En keksi mitään heikkouksia.
Aapon arvio: Erinomainen ostos.
Vahvuudet:
- Täydellinen vedenpitävyys
- Tuulenpitävä
- Kohtuullisen hyvin hengittävä
- Kevyt
- Laadukas
Heikkoudet:
- (ei ole)
Precip Full Zip housut ovat edellistä vastaavat housut. Nämäkin pitävät täydelliseti vettä ja tuulta. Painoa ei ole nimeksikään: 283 g. Hinta: 90€.
Näissä housuissa on erittäin näppärä koko lahkeen mittainen vetoketju, joka mahdollistaa housujen riisumisen ja pukemisen ilman kenkien pois ottamista.
Jotain negatiivista näistä pöksyistä kuitenkin löytyy. En ole aivan varma, mutta vaikuttaa siltä, että näissä housuissa on materiaali eri kuin edellisessä takissa. Nämä housut eivät nimittäin hengitä kovin hyvin. Ainakin minulla alkoi jo paikallaankin ollessa hiostaa siinä määrin, että ei näitä sateettomalla säällä viitsinyt jalassa pitää.
Edellisestäkin huolimatta voin suositella näitä housuja.
Aapon arvio: Hyvä ostos.
Vahvuudet:
- Vedenpitävät
- Tuulen pitävät
- Näppärät koko lahkeen sivuvetoketjut
- Kevyet
- Laadukkaat
Heikkoudet:
- Jonkin verran hiostavat
Oracle Jacket on kevyt veden ja tuulenpitävä shell-takki. Tällaiset kuoriasut ovat minulle uusi tuttavuus. Olen jotenkin pitänyt näitä moderneja ja kohtuullisen kalliita ulkoiluasuja aina elitistisenä höpöhöpönä. Nyt kun olen käyttänyt tätä takkia kuukauden, alan ymmärtää mistä näissä hightech vaatteissa on kyse. Onhan tämä ihan perhanan hyvä takki!
Vedenpitävyys on kiistaton, testasin tämän menemällä suihkuun takki päällä. Toimii. Tuulenpitävyydestäkään ei voi valittaa. Tämän kun laittaa päälle, kylmä ei tule ainakaan viiman takia.
Kuoriasuissa ongelmaksi muodostuu helposti hengittävyys. Jos kangas on vedenpitävä, niin voiko se olla samaan aikaan hengittävä? Omien kokemuksien mukaan tämä näyttäisi olevan mahdollista. Jos takkia pitää päällänsä samaan aikaan kun urheilee, kyllä siinä kuuma tulee. Mutta jos pidät takkia päälläsi normaalissa ulkoilmapuuhastelussa, jossa syke ei nouse korkealle, ei tämä mikään hiostava takki ole. Takista löytyy myös kainaloista vetoketjulliset tuuletusaumat. Nämä kun jättää auki, niin ilma kiertää mukavasti.
Valmistajan sivuilla on pitkä lista kryptisistä termeistä ja ominaisuuksista. Nämä eivät sano minulle yhtään mitään, joten en käy niitä tässä läpi. Parempi todeta vain lyhyesti: Laadukas takki! En keksi mitään heikkouksia.
Aapon arvio: Erinomainen ostos.
Vahvuudet:
- Täydellinen vedenpitävyys
- Tuulenpitävä
- Kohtuullisen hyvin hengittävä
- Kevyt
- Laadukas
Heikkoudet:
- (ei ole)
Precip Full Zip housut ovat edellistä vastaavat housut. Nämäkin pitävät täydelliseti vettä ja tuulta. Painoa ei ole nimeksikään: 283 g. Hinta: 90€.
Näissä housuissa on erittäin näppärä koko lahkeen mittainen vetoketju, joka mahdollistaa housujen riisumisen ja pukemisen ilman kenkien pois ottamista.
Jotain negatiivista näistä pöksyistä kuitenkin löytyy. En ole aivan varma, mutta vaikuttaa siltä, että näissä housuissa on materiaali eri kuin edellisessä takissa. Nämä housut eivät nimittäin hengitä kovin hyvin. Ainakin minulla alkoi jo paikallaankin ollessa hiostaa siinä määrin, että ei näitä sateettomalla säällä viitsinyt jalassa pitää.
Edellisestäkin huolimatta voin suositella näitä housuja.
Aapon arvio: Hyvä ostos.
Vahvuudet:
- Vedenpitävät
- Tuulen pitävät
- Näppärät koko lahkeen sivuvetoketjut
- Kevyet
- Laadukkaat
Heikkoudet:
- Jonkin verran hiostavat
Kahdeskymmeneskahdeksas yö - ihanat naiset rannalla
Minulle on tullut tämän projektin aikana monta kertaa sellainen olo, että olenpas minä etuoikeutettu. Joskus se olo tulee hyvistä säistä, joskus se tulee upeista maisemista. Eilen tämä olo tuli seurasta. Seurassani oli kaksi mitä kauneinta ja ihaninta naista.
Satu ja Krista ovat Lauttasaaressa asuvia kämppiksiä. Päätimme juhlistaa päättyvää telttailuprojektiani lettukesteillä! Satu teki mitä täydellisimmän lettutaikinan, jonka jälkeen suuntasimme rantakallioille kokeilemaan, miten lettujen paistaminen onnistuu Trangialla.
Alku oli melkoista tumpelointia, myönnetään. Trangian oma "pannu" ei soveltunut lettuhommiin ihan toivotulla tavalla, joten vaihdoimme suosiolla oikeaan pannuun. Ensimmäiset letut olivat lähinnä letunomaisia klönttejä. Makuhan oli ihan kunnossa, mutta esteettinen ulkomuoto... noh... katsokaa itse.
Harjoittelun jälkeen onnistuimme saamaan muutaman ihan letun näköisenkin yksilön. Onnistuin jopa heittämään letun onnistuneesti ympäri. Letut olivat hyviä ja seura erinomaista. Ei hullumpi tapa viettää torstai-iltaa.
Yö tuli siis taas vietettyä rantaresidenssissä. Osaankohan minä enää muualla kuin rannalla nukkuakaan? Saankohan minä enää nukuttua ilman lokkeja ja aaltoja?
Satu ja Krista ovat Lauttasaaressa asuvia kämppiksiä. Päätimme juhlistaa päättyvää telttailuprojektiani lettukesteillä! Satu teki mitä täydellisimmän lettutaikinan, jonka jälkeen suuntasimme rantakallioille kokeilemaan, miten lettujen paistaminen onnistuu Trangialla.
Alku oli melkoista tumpelointia, myönnetään. Trangian oma "pannu" ei soveltunut lettuhommiin ihan toivotulla tavalla, joten vaihdoimme suosiolla oikeaan pannuun. Ensimmäiset letut olivat lähinnä letunomaisia klönttejä. Makuhan oli ihan kunnossa, mutta esteettinen ulkomuoto... noh... katsokaa itse.
Harjoittelun jälkeen onnistuimme saamaan muutaman ihan letun näköisenkin yksilön. Onnistuin jopa heittämään letun onnistuneesti ympäri. Letut olivat hyviä ja seura erinomaista. Ei hullumpi tapa viettää torstai-iltaa.
Yö tuli siis taas vietettyä rantaresidenssissä. Osaankohan minä enää muualla kuin rannalla nukkuakaan? Saankohan minä enää nukuttua ilman lokkeja ja aaltoja?
torstai 16. kesäkuuta 2011
Aapo arvioi - makuupussi
Kolmantena Aapon arvioissa otamme käsittelyyn Carinthia Tunturisusi 1000 Down M -makuupussin. Tämä onkin mielenkiintoinen tuote minun arvosteltavaksi, koska en ole koskaan ollut mikään hyvä kaveri makuupussien kanssa. Jostain syystä en pidä makuupussissa nukkumisesta. Minua on aina vähän ahdistanut nukkuminen muumioksi kääriytyneenä. Ovatko edelliset 27 yötä ovat muuttaneet käsitystäni asian suhteen?
Carinthia Tunturisusi 1000 Down M on kolmen vuodenajan untuvapussi. Painoa sillä on 1080 g hanhenuntuvatäytettä arvolla 700+. Mukavuuslämpötila: +2°C. Pussi on Retki-lehden testivoittaja 8/2010. Hinta: 349€ (Juuri nyt tarjouksessa 299€)
Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli mukavuuslämpötila. Kaksi astetta kuullostaa siltä kuin tämä olisi todella kylmiin syyskeleihin tarkoitettu pussi. Olen aina ollut melkoinen vilukissa. Nukun talvisin yleensä paksun peiton ja päiväpeiton alla, ja saatan siltikin palella. Kesäisinkin tykkään nukkua paksun peiton kanssa niissä lämpötiloissa, joissa muut nukkuvat pelkän lakanan kanssa.
On selvää, että minulla ei ole sama skaala kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Minun reissullani kylmin yö oli noin neljä astetta, ja silloin minä todella palelin! Keskimäärin yöt ovat olleet noin kymmentä astetta, mikä on ollut oikein sopiva lämpötila tälle makuupussille. Jos olet samanlainen kylmäkalle kuin minä, tämä pussi menee ihan hyvin kesäpussinakin. Viime viikon helteilläkin tämä toimi ihan hyvin, kun käytin sitä vain peittona.
Minulle oli jostain syntynyt sellainen käsitys, että makuupussi on sitä lämpimämpi mitä vähemmän on vaatetta päällä. En tiedä kuka tuon on keksinyt, mutta en usko siihen enää pätkääkään. Ihan on höpöhöpöpuhetta sellainen. Kokeilin kylminä öinä nukkua vain alusvaatteet päälläni, mutta siitä ei tullut mitään. Kun päälle laittoi housut, fleece-puseron ja untuvatakin, vasta sitten tarkeni nukkua. Aika monena yönä piti laittaa pipokin päähän.
Yksi erittäin hyvä puoli Tunturisudessa on: se pakkautuu todella pieneen tilaan, eikä painoa ole juuri mitään. Jos tekee matkaa jalkaisin tai pyörällä, tämä ominaisuus korostuu. Toinen kehuja saava asia on tämän pussin kaksiasentoinen kaulus. Sitä opin arvostamaan aika nopeasti.
Minulla oli alkuun omat ongelmani makuupussin käyttämisessä. Alkuun en millään halunnut mennä kokonaan makuupussin sisään, koska se tuntui niin ahdistavalta. Minun pitää saada pitää kädet vapaana, mutten en minun on vaikea saada unta. Lopulta routa ajoi porsaan kotiin, ja minun oli pakko opetella nukkumaan kokonaan pussin sisällä. Pienistä alkukankeuksista huolimatta tämä onnistui ihan hyvin. Pienen totuttelun jälkeen homma alkoi sujua ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
Mutta sitten se ainoa negatiivinen asia, jota minun on vaikea sulattaa. Ymmärrän kyllä, että kun kyse on untuvatäytteisestä makuupussista, niitä höyheniä tulee aina välillä kankaan läpi ulos. Näinhän se menee untuvatakeissakin. Mutta jos höyheniä tulee ulos niin paljon, että teltta näyttää joka aamu kanalalta, en voi kuin ihmetellä, että onko tämä normaalia?
Ihan oikeasti, untuvatäytettä on koko kuukauden ajan tullut tasaisesti ulos joka päivä! Eikä mitenkään yhtä tai kahta höyhentä päivässä, vaan ihan reilusti. Aamuisin vaatteet ovat täynnä untuvaa ja isoimmat höyhenet lentelevät pitkin telttaa. Kun vertailun vuoksi matkassa kulkenut untuvatakki päästi nähdäkseni tasan yhden höyhenen ulos, en voi ymmärtää miksi näin arvokas makuupussi ei pysty samaan.
Tunturisudessa on kaikki muut asiat kohdallaan, mutta tämä höyhenien vuotaminen on asia, jota en voi sivuuttaa. Ehkä minulla oli käsissäni maanantaikappale, tai ehkä tämä on ihan normaalia untuvapussien kanssa? Mistäs minä sen tietäisin. Joka tapauksessa, en mitenkään pysty suosittelemaan tällaista makuupussia. Se on sääli, koska ilman tätä kanalaefektiä en olisi keksinyt tästä pussista mitään moitittavaa.
Aapon arvio: En voi suositella - valitettavasti.
Vahvuudet:
- Pakkautuu pieneen tilaan
- Kevyt
- Kaksitoiminen kaulus
Heikkoudet:
- Höyhenet eivät pysy sisällä
- Ei ihan halpa
Carinthia Tunturisusi 1000 Down M on kolmen vuodenajan untuvapussi. Painoa sillä on 1080 g hanhenuntuvatäytettä arvolla 700+. Mukavuuslämpötila: +2°C. Pussi on Retki-lehden testivoittaja 8/2010. Hinta: 349€ (Juuri nyt tarjouksessa 299€)
Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli mukavuuslämpötila. Kaksi astetta kuullostaa siltä kuin tämä olisi todella kylmiin syyskeleihin tarkoitettu pussi. Olen aina ollut melkoinen vilukissa. Nukun talvisin yleensä paksun peiton ja päiväpeiton alla, ja saatan siltikin palella. Kesäisinkin tykkään nukkua paksun peiton kanssa niissä lämpötiloissa, joissa muut nukkuvat pelkän lakanan kanssa.
On selvää, että minulla ei ole sama skaala kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Minun reissullani kylmin yö oli noin neljä astetta, ja silloin minä todella palelin! Keskimäärin yöt ovat olleet noin kymmentä astetta, mikä on ollut oikein sopiva lämpötila tälle makuupussille. Jos olet samanlainen kylmäkalle kuin minä, tämä pussi menee ihan hyvin kesäpussinakin. Viime viikon helteilläkin tämä toimi ihan hyvin, kun käytin sitä vain peittona.
Minulle oli jostain syntynyt sellainen käsitys, että makuupussi on sitä lämpimämpi mitä vähemmän on vaatetta päällä. En tiedä kuka tuon on keksinyt, mutta en usko siihen enää pätkääkään. Ihan on höpöhöpöpuhetta sellainen. Kokeilin kylminä öinä nukkua vain alusvaatteet päälläni, mutta siitä ei tullut mitään. Kun päälle laittoi housut, fleece-puseron ja untuvatakin, vasta sitten tarkeni nukkua. Aika monena yönä piti laittaa pipokin päähän.
Yksi erittäin hyvä puoli Tunturisudessa on: se pakkautuu todella pieneen tilaan, eikä painoa ole juuri mitään. Jos tekee matkaa jalkaisin tai pyörällä, tämä ominaisuus korostuu. Toinen kehuja saava asia on tämän pussin kaksiasentoinen kaulus. Sitä opin arvostamaan aika nopeasti.
Minulla oli alkuun omat ongelmani makuupussin käyttämisessä. Alkuun en millään halunnut mennä kokonaan makuupussin sisään, koska se tuntui niin ahdistavalta. Minun pitää saada pitää kädet vapaana, mutten en minun on vaikea saada unta. Lopulta routa ajoi porsaan kotiin, ja minun oli pakko opetella nukkumaan kokonaan pussin sisällä. Pienistä alkukankeuksista huolimatta tämä onnistui ihan hyvin. Pienen totuttelun jälkeen homma alkoi sujua ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
Mutta sitten se ainoa negatiivinen asia, jota minun on vaikea sulattaa. Ymmärrän kyllä, että kun kyse on untuvatäytteisestä makuupussista, niitä höyheniä tulee aina välillä kankaan läpi ulos. Näinhän se menee untuvatakeissakin. Mutta jos höyheniä tulee ulos niin paljon, että teltta näyttää joka aamu kanalalta, en voi kuin ihmetellä, että onko tämä normaalia?
Ihan oikeasti, untuvatäytettä on koko kuukauden ajan tullut tasaisesti ulos joka päivä! Eikä mitenkään yhtä tai kahta höyhentä päivässä, vaan ihan reilusti. Aamuisin vaatteet ovat täynnä untuvaa ja isoimmat höyhenet lentelevät pitkin telttaa. Kun vertailun vuoksi matkassa kulkenut untuvatakki päästi nähdäkseni tasan yhden höyhenen ulos, en voi ymmärtää miksi näin arvokas makuupussi ei pysty samaan.
Tunturisudessa on kaikki muut asiat kohdallaan, mutta tämä höyhenien vuotaminen on asia, jota en voi sivuuttaa. Ehkä minulla oli käsissäni maanantaikappale, tai ehkä tämä on ihan normaalia untuvapussien kanssa? Mistäs minä sen tietäisin. Joka tapauksessa, en mitenkään pysty suosittelemaan tällaista makuupussia. Se on sääli, koska ilman tätä kanalaefektiä en olisi keksinyt tästä pussista mitään moitittavaa.
Aapon arvio: En voi suositella - valitettavasti.
Vahvuudet:
- Pakkautuu pieneen tilaan
- Kevyt
- Kaksitoiminen kaulus
Heikkoudet:
- Höyhenet eivät pysy sisällä
- Ei ihan halpa
Kahdeskymmenesseitsemäs yö - vaakatasossa kasvava puu
Viimeisiä päiviä viedään. Pään sisällä asuu paradoksi. Osa minusta nauttii tästä touhusta edelleen, osa kaipaa jo omaa kotia. Nämä kaksi tunnetta eivät näytä pääsevän sopuun. Yritä siinä nyt sitten toimia erotuomarina. Mitä lähemmäs kotiin palaaminen tulee, sitä enemmän alan kaivata sitä. Kaipaan myös kahta villikissaani. Olen yrittänyt kesyttää niitä nyt kaksi vuotta, mutta homma on vielä pahasti kesken. Tuo projekti keskeytyi telttalun takia pahasti.
Juttelin eilen puhelimessa putkiremonttityömaan johtajan kanssa. Periaatteessa asuntoon pääsee jo huomenna illalla, kunhan vain saavat loppusiivoukset tehtyä alta pois. Koska kalusteeni ovat saman taloyhtiön toisessa talossa "jumissa", varsinaista muuttoa en kuitenkaan pääse tekemään ennen maanantaita. Minulla on siis viikonlopuksi asunto ilman kalusteita. Pitäisiköhän laittaa teltta tyhjään olohuoneeseen? Noh, suihku ja vessa on ihan bonusta.
Eilen illalla teki mieli heitellä virveliä. Tein paluun Karhusaareen, jossa kävin pari viikkoa sitten Mikon kanssa. Virvelihommista ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Aikani yritettyäni kyllästyin ja lähdin pystyttämään telttaa. Tällä kertaa teltan paikka löytyi aivan rannasta. Teltan ovelta veteen kokonaiset kaksi metriä.
Jokin näissä rannoissa viehättää. Kerta toisensa jälkeen löydän itseni veden ääreltä. Tämä paikka olikin aivan täydellinen telttapaikka! Rannassa oli useamman metrin leveä, pitkä ja tasainen nurmikaistale. Takana kulkeva ulkoilupolku ei ollut kaukana, mutta väliin jäävä pusikko tarjosi erinomaisen suojan. Täällä sai todellakin olla omassa rauhassa.
Yöllä, kun piti käydä puun juurella, ajattelin olevani keskellä elokuvaa. Niin kuvauksellisen kaunis tuo maisema oli. Täysin tyyni meren pinta ja pilvien lomasta kirkkaana loistava kuu. Tällaisina hetkinä sitä tuntee olevansa etuoikeutettu. Mitä normaalisti näkee noustessaan yöllä vessaan? Kaakeleita ja peilikaapin?
Karhusaaressa sijaitsee Sinebrychoffin huvila, joka olisi ilmeinen "jännä historiallinen juttu" mainittavaksi. Mielestäni se ei kuitenkaan ole yhtä mielenkiintoinen kuin eräs toinen jännän äärelle vievä Karhusaaren yksityiskohta: Puu.
Kyllä, Karhusaaressa kasvaa puu, joka on mielestäni maininnan arvoinen. Tämä puu ei ole mikä tahansa puu, vaan hyvin jännä puu! Tämä mänty on päättänyt kasvaa vaakatasossa osaksi veden päällä.
Tuo metsien tavanomaisuuksien rajoja rikkova kapinallinen herättää minussa syvää kunnioitusta. Voi kun minäkin olisin vielä joskus tuollainen. Kasvaisin vanhaksi ja vahvaksi, ja osaisin elää omalla tavallani välittämättä siitä miten "normaalisti kuuluu elää". Minulla ei ole elämässäni ollut oikeastaan koskaan sellaista esikuvaa, jota katsoisin ihaillen ylöspäin. Nyt minulla taitaa olla.
Näytä Teltassa suuremmalla kartalla
Juttelin eilen puhelimessa putkiremonttityömaan johtajan kanssa. Periaatteessa asuntoon pääsee jo huomenna illalla, kunhan vain saavat loppusiivoukset tehtyä alta pois. Koska kalusteeni ovat saman taloyhtiön toisessa talossa "jumissa", varsinaista muuttoa en kuitenkaan pääse tekemään ennen maanantaita. Minulla on siis viikonlopuksi asunto ilman kalusteita. Pitäisiköhän laittaa teltta tyhjään olohuoneeseen? Noh, suihku ja vessa on ihan bonusta.
Eilen illalla teki mieli heitellä virveliä. Tein paluun Karhusaareen, jossa kävin pari viikkoa sitten Mikon kanssa. Virvelihommista ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Aikani yritettyäni kyllästyin ja lähdin pystyttämään telttaa. Tällä kertaa teltan paikka löytyi aivan rannasta. Teltan ovelta veteen kokonaiset kaksi metriä.
Jokin näissä rannoissa viehättää. Kerta toisensa jälkeen löydän itseni veden ääreltä. Tämä paikka olikin aivan täydellinen telttapaikka! Rannassa oli useamman metrin leveä, pitkä ja tasainen nurmikaistale. Takana kulkeva ulkoilupolku ei ollut kaukana, mutta väliin jäävä pusikko tarjosi erinomaisen suojan. Täällä sai todellakin olla omassa rauhassa.
Yöllä, kun piti käydä puun juurella, ajattelin olevani keskellä elokuvaa. Niin kuvauksellisen kaunis tuo maisema oli. Täysin tyyni meren pinta ja pilvien lomasta kirkkaana loistava kuu. Tällaisina hetkinä sitä tuntee olevansa etuoikeutettu. Mitä normaalisti näkee noustessaan yöllä vessaan? Kaakeleita ja peilikaapin?
Karhusaaressa sijaitsee Sinebrychoffin huvila, joka olisi ilmeinen "jännä historiallinen juttu" mainittavaksi. Mielestäni se ei kuitenkaan ole yhtä mielenkiintoinen kuin eräs toinen jännän äärelle vievä Karhusaaren yksityiskohta: Puu.
Kyllä, Karhusaaressa kasvaa puu, joka on mielestäni maininnan arvoinen. Tämä puu ei ole mikä tahansa puu, vaan hyvin jännä puu! Tämä mänty on päättänyt kasvaa vaakatasossa osaksi veden päällä.
Tuo metsien tavanomaisuuksien rajoja rikkova kapinallinen herättää minussa syvää kunnioitusta. Voi kun minäkin olisin vielä joskus tuollainen. Kasvaisin vanhaksi ja vahvaksi, ja osaisin elää omalla tavallani välittämättä siitä miten "normaalisti kuuluu elää". Minulla ei ole elämässäni ollut oikeastaan koskaan sellaista esikuvaa, jota katsoisin ihaillen ylöspäin. Nyt minulla taitaa olla.
 |
| Juuret ovat tiukasti maassa, vaikka runko onkin vaakatasossa. |
 |
| Runko on todella paksu. Reppuni näyttää säälittävän pieneltä sen rinnalla. |
 |
| Runkoa pitkin pääsee kiipeämään kohti latvaa veden päälle. Täällä on jäljistä päätellen moni jo käynytkin. |
Näytä Teltassa suuremmalla kartalla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)